Naiivi ulkomaalainen ja sääntö Suomen ihanuus

Maan sisäiset lennot eivät palautuneet syyskuussa kuten alun perin piti olla tarkoitus. Seuraavaksi niiden piti palautua lokakuussa. Nyt on kiertänyt huhu siitä että ennen ensi vuotta ei ole toivoa lentoliikenteen palautumisesta Siargaolle. Ymmärrän tilanteen hyvin, Cebu ja Manilla kärsivät Koronan kynsissä ja saarelle pääasiassa lennetään kyseisten kaupunkien kautta. Siargaolla pystytään laskemaan positiiviset korona tapaukset yhden käden sormilla. Ja jos tänne päästettäisiin tulemaan isoja määriä ihmisiä kaupungeista olisi kyseessä iso riski saarelle jossa ei edelleenkään ole käytännössä terveydenhuoltoa.

Itseäni ihmetyttää naiivin ulkomaalaisen konsepti. Varsinkin länsimaalainen turisti näkee itsensä jotenkin erityisen kiinnostava ja hyvänä tyyppinä paikallisten silmissä. Etenkin jos on päättänyt rakentaa jotain tai aloittaa liiketoimintaa. Vaikka kotimaassa ei millään löydä kunnon rakennusmiehiä korjaamaan pihaterassia niin täällä heti naapurista löytyy luotettava projektin vetäjä joka tuntee kaikki oikeat kaverit. Ja skootteri vuokraamon kaveri tietää mistä saa parhaat harkot ja edullisimmat laudanpätkät. Ja itse asiassa hänen serkkunsa on vielä kaiken lisäksi pätevä sähkömies. Puhumattakaan kuinka edullisesti saa tavaraa paikallisesta rautakaupasta, jopa halvemmalla kuin paikalliset. Tämä aihe on tuli taas kerran esille kun olen jutellut meillä pidempään majoittuvan sveitsiläisen kaverin kanssa joka on päättänyt aloittaa talon rakentamisen Siargaolle tammikuussa. Suunnitelmat ovat pitkällä ja mikään ei ole ongelma koska on onnistunut löytämään oikeat kaverit.

Meistä jokainen joka aloittaa jonkin projektin täällä ajaa samaan miinaan. Niin mekin. Koska alussa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin luottaa johonkin puolituntemattomaan eikä vielä tiedä että se naapurin ukko ei ollutkaan se oikea joka tietää kaiken. Jostain on aloitettava. Muiden varoitukset ja huomiot eivät kiinnosta koska kuvittelin olevani reilu ja mukava kaveri enkä viitsisi valittaa turhasta, haluaisin pitää rakennuksella mukavan fiiliksen yllä. Totuus on kuitenkin se että minä olen toteuttamassa elämäni seikkailua ja muut ovat vain töissä taas yhdellä rakennustyömaalla. Eivät rakennusmiehet ole töissä sen takia kun olen niin perhanan kiva kaveri, he ovat töissä siksi että saavat palkkaa. Projektin edetessä rahaa kuluu, aikaa palaa eikä hommat edisty sen paremmin vaikka kuinka palkka päivänä tarjoaa rommia ja yrittää olla mukava.

Toinen asia joka kuuluu naiivin ulkomaalaisen konseptiin on luvista ja säännöistä piittaamattomuus. Tämä luultavasti johtuu siitä että lomalla ollaan muutenkin rennommin ja yleinen tunnelma on täällä ulospäin rennompi kuin kotopuolessa. Kypärääkään ei tarvitse aina käyttää jos ei jaksa, paitaa ei tarvita ravintolassa, muutaman oluen jälkeen voi ihan hyvin kurvailla takaisin hotellille. Usein projektit aloitetaankin sillä fiiliksellä että tehdään tässä kivalla porukalla jotain ja sitten kun ollaan avaamassa paikkaa ihmetellään kun tarvitaankin monenlaisia lupia, todistuksia ja tarkastuksia. Ja siihen ei auta se että naapurissa asuva mukava ukko sanoi että ei hänkään ole koskaan hakenut rakennuslupaa eikä maksanut veroja. Jokainen tällaisen projektin aloittajista joutuu kulkemaan saman polun, ei siinä auta muiden sanomiset. Usein jälkeenpäin näiden asioiden kuntoon hoitaminen on paljon hankalampaa ja työläämpää. Arvatkaa mistä tiedän? Todella positiivinen puoli Koronassa on ollut se että jopa täällä on otettu hallinnon puolella isoja harppauksia eteenpäin sähköisten hakemusten osalta. Meillä on ollut pitkään jumissa Waste Water Disposal ID- hakemus koska aikaisemmin se olisi pitänyt toimittaa fyysisesti Butuaniin, jonne ei pääse tällä hetkellä mitenkään järkevästi, mutta nyt se pystyttiin tekemään sähköisesti. Ei kuulosta suomalaiselle lukijalle isolta jutulta mutta täällä kyseessä on huikean iso loikka eteenpäin.

Euroopasta ja varsinkin Suomesta puhuttaessa kuulee usein sanottavan että siellä kaikki on niin tiukkaa ja jäykkää. Kovin paljon typeriä sääntöjä missä ei ole mitään järkeä. Varmasti näin. Mutta jos toisella puolella on erittäin luovaa sääntöjen tulkintaa tai kaikille samat säännöt niin otan ilolla vastaan jälkimmäisen. Otan esimerkiksi mopojen valot, tai niiden puutteet. Lomalaisesta on vain hilpeää kun paikallinen liikenne on ihanan luovaa, kaikki kuitenkin menevät eteenpäin. Oikeasti se on todella vaarallista ja tehotonta. Yöllä tulee vastaan mopoja jonka päällä istuu 6 pikku lasta ja valona käytetään kännykkää. Tai jarruvaloina on sini-puna-vihreänä vilkkuva ledi hirvitys joka voi olla myös etuvalona. Tai sitten eteen on laitettu vain yksi yli-tehokas valo ja kun vaihtavat lyhyille on täysin pimeää kunnes laittavat taas sen päälle hetkeksi ja sokaisevat kaikki muut. Illalla mopojen valoista ei voi tietää onko kyseessä etu- vai takapää. Kaikki valoyhdistelmät ovat mahdollisia. Hetken naurattaa, pidemmän päälle vaarallista. Tämä vuosi on joka tapauksessa menetetty joten jos vaikka kenttää ei avatakaan vielä tänä vuonna ei se enää tule olemaan sen isompi katastrofi kuin tämä on jo ollut. Yritämme pitää edelleen meillä pitkään majoittuvat asukkaat tyytyväisinä ja toivomme että pandemia saadaan pian Filippiineilläkin paremmin hallintaan. -Lee-

Sadetta tulossa

Yksi Kuboista

Patalappupäät sivuvaunussa

Ilo on oma ranta

Talot puiden katveessa

Tänä vuonna pyöräily on saanut eniten harrastusaikaa

#Siargao #Ulkomaalainen #rakennussäädökset

Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT