Mikäs tässä

Hyvää kuuluu edelleen kiitos vaan. Soutaminen ja huopaaminen määräysten välillä jatkuu. Samoin jatkuu arvausleikki siitä, mitä tällä viikolla saa tehdä. Moni odotti toukokuun ensimmäisen päivän tuovan helpotusta liikkumiseen ja yritysten aukioloihin täällä saarella. Karanteenia jotenkin kuulemma lievennettiin mutta vaikea sanoa mikä muuttui. Muutama päivä oltiin ilman check pointteja, nyt taas on innostuttu vartioimaan. General Lunassa kaupunginosien välillä keikkuvat tuoleillaan tanodit, eli barangay poliisit, ja huutelevat megafoniin ohi ajajille että: maaaask! tai helmeeeet!. Tällä hetkellä siis vahditaan lähinnä kypärän käyttöä ja kasvomaskia. Matkustusluvan saa päiväksi tai viikoksi tai jollekin siltä väliltä olevaksi ajaksi jos keksii pyytää. Ainoa oikea muutos, ja se, jota nimenomaan ei toivottu, on että pienimuotoinen matkustajaliikenne Surigaosta aloitettiin. Eli periaatteesta mantereelta pääsee laivalla nyt saarelle, ja vice versa, jos on hyvä syy (työ, sairaus tai perhesuhteet). Saapuvien ihmisten karanteenista pitäisi sitten kylien huolehtia, eikä se herätä kauheasti luottamusta. Tosin Salvacionissa kuulemma joutuisi kahdeksi viikoksi koululle asumaan, jos kävisi Surigaossa!

Viime viikolle saatiin tapahtuma! Olimme kahden yön visiitillä Carabaossa. Tiikerikakku meni nimittäin leikkauspöydälle ja halusimme olla sitä lähellä. Tiikeri steriloitiin jo pari vuotta sitten, mutta vaikka se ei tule raskaaksi, se on edelleen saanut kiiman oireet säännöllisesti. Tikruhan on valtavan hurmaava koira ja koska jokainen, joka on ollut kiimaisen narttukoiran läheisyydessä, (varsinkin paikassa jossa on paljon vapaana jolkottelevia uroksia) tietää sen olevan äärimmäisen raskasta ja ärsyttävää. Carabaossa se on myös aiheuttanut joka kerralla vammoja naapurien leikkaamattomille uroskoirille, tällä kertaa vakituinen hang aroundimme Makmak sai pahan vekin päähänsä tappelussa. Se on ollut myös Tiikerille todella raskasta, kun kokoajan on lauma kimpussa, ja rasittavaa se on ollut myös kaikille Carabaon asukkaille jatkuvien koiratappeluiden, ulvonnan ja nurkkiin pissaamisen takia.

Olimme pohtineet jo pitkään pitäisikö leikkaus tehdä uudestaan, ja katsoa onko mahdollisesti edellisessä leikkauksessa jäänyt jotakin huomaamatta. Olemme myös keskustelleet asiasta niin Doc Rachellen, Doc Orielin kuin Manilan lääkäriporukankin kanssa ja kaikki olivat sitä mieltä että kannattaa yrittää. Rachelle lupasi tehdä homman edullisesti ja kun meillä nyt on vielä Salvacionin talon rauha toipumista varten, päätimme yrittää.

Kun leikkaus tehtiin tällä kertaa kiiman aikana, Rachelle löysi osan munasarjaa selkäpuolelta, ja siinä oli myös jonkinlainen kysta. Eli nyt Tiikeri toivottavasti pääsee eroon jatkuvista kiimoista, ja me muut myös. Vaikka haava on iso, se on toipunut hyvin. Ilmeisesti hormonit aiheuttivat sille myös jonkinlaista turvotusta, sillä nyt se on taas oma hoikka itsensä ja koirarauha on asteittain palannut maan päälle. Poikaystävät parveilevat edelleen lähiympäristössä, mutta kerran nuuhkaistuaan kiinnostuvat nyt enemmän kookospähkinästä tai toisistaan. Tiikeriä se kyllä tuntuu hieman harmittavan...

Karanteenipuhteita, naapurin Vilma opetti miten tehdään kookospalmun lehdestä luuta.

Karanteenipuhteita osa 2: Opaw korjasi rikkimenneet Havaianas sandaalini! Näillä taas mennään pual vuat!

Tikru relaa.

Naapurin MakMak puolustaa Tiikeriä kiivaasti kosijoilta ja jälki on välillä rumaa.

Päivän Pasi: kukkaispasi!


Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT