Hidasta elämää

Tapahtumia on noin täällä kotitasolla ollut aika vähän viime viikkoina. Megaluokan tapahtumina voi mainita lukuisat pikkupossujen tapaamiset, sen kun viidakkoretkellä tökkäsin käteni polttiaispesään, kattoverkkoon jumiin jääneen kottaraisen pelastusoperaatio ja eiliset ukkosmyrskyt. Olemme tehneet hummusta ja leipää pannulla, tunnistaneet kasveja ja pyykänneet käsipyykkiä. Lee on säätänyt polkupyörää ja lenkkeillyt Eeron kanssa. Minä löytänyt pilateksen uudestaan ja opiskellut koiran anatomiaa ja psykologiaa. Mutta aika paljon olemme vaan tappaneet aikaa, ihan rehellisesti sanottuna. Kun herää aamulla 5:30 niin puoli yhdentoista maissa alkaa tuntua että päivä ei lopu koskaan. Neljän maissa iltapäivällä alkaa tuntua siltä, että nyt on päivä voitettu.

Surfing Carabaossa on tapahtunut vähän enemmän, kiitos kurittomien asiakkaiden grillibileiden ja katosta tippuvien toukkien, mutta onneksi Hanna ja Gillian ovat saaneet hommat hallintaan ja pääsääntöisesti olemme vain etänä seuranneet erilaisia käänteitä ja hieman antaneet konsultaatiota.

Carabaossa on myös väliaikainen uusi asukas, pentu nimeltä Baloo. Baloon elämän alkuhetket eivät olleet kovin kaksiset, se tuotiin Puppy houselle iso haava vatsassa ja hännässä ja osa ihosta oli myös mennyt kuolioon. Nyt se on jo reipastunut ja siitä pitävät hyvää huolta Annika ja Philip, Puppy Puddlen vapaaehtoiset jotka asuvat nyt meillä, sekä tietysti Hanna. Edelleenkään kukaan ei tiedä kuinka kauan tämä tiukka karanteeni kestää ja mitä sitten tapahtuu. Aivot on hyvä pitää jossakin muualla, vaikka sitten narikassa, että ei ala liikaa pähkimään tulevaisuutta!

Viidakkolenkillä kengät mudassa ( tai puhvelinkakassa)...

Eeron ja Leen tutkimusmatkat laajentavat reviiriä.

Possut ovat aamujen ilo ja jännitysmomentti.

Baloo, Surfing Carabaon väliaikainen asukas.

#Karanteeni #koirat

Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT