Back in the USSR

Olen todennut tämän aikaisemminkin mutta sanotaan se uudestaan: Filippiinit, ja varsinkin sen maaseutu, muistuttaa tekemiseltään paljon edesmennyttä Neuvostoliittoa. Nyt karanteenin aikana tämä vielä korostuu entisestään. Vertailu on siinä mielessä helppoa että nuoruudessa tuli vietettyä aikaa Viron Sosialistisessa neuvostotasavallassa sijainneessa mummolassa. Kulkulupaa pitää anoa kylän kapteenilta, jolla on oikeus myöntää niitä enintään 10 kpl päivässä. Paitsi tietenkin kaverit, sukulaiset ja muut tutut eivät tunnu tarvitsevan sitä. He menevät ja tulevat miten huvittaa. Ajatus ihmisten kulkemisen rajoittamisesta on mielestäni loistava, mutta implementointi käytäntöön kaipaa hieman hiomista. Kuten monet aikaisemmin täällä käyttöön otetut uudet toimenpiteet, luultavasti tämäkin kestää viikon ja sitten ketään ei enää kiinnosta koko kulkulupa.

Täällä asetettiin myös kaupunginosien väliin tanod- vartijat, eli barangay poliisit. Heidän pitäisi valvoa näiden kulkulupien käyttöä, vain sen kanssa pääsee eteenpäin. Paitsi jos on tuttu, sukulainen, kaveri tai muuten ei nyt jaksa valvoa. Ensimmäiset pari päivää valvonta toimi tehokkaasti, nyt se on ukkojen päiväkerho jossa tyypit istuvat muovituoleilla tienvieressä ja juovat rommia ( vaikka on alkoholikielto). Laki on sama kaikille mutta säännöt erilaiset.

Kuten Neuvostoliitossa ei täälläkään voi olla varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikä voi tietää, miten uusi määräys ymmärretään ja otetaan käytäntöön juuri täällä Siargaolla, tarkoittaako se samaa kuin Manilassa? Kun jokin uusi sääntö tai määräys julkaistaan, alkaa paikallisissa Facebook- ryhmissä kohina siitä että mitä tämä nyt tarkoittaa? Joku kertoo että heidän kylään ei päästetä ulkomaalaisia toinen kertoo että ei pääse töihin ja kolmas tietää että valtio on käskenyt kaikkia hakemaan riisiä kaupungintalolta. Mutta kahdesta asiasta voi olla varma, kaupoissa on jonoa seuraavana päivänä ja mikään ei muutu ja jos muuttuu niin palaa parin päivän jälkeen entiselleen.

Ulkomaalaisiin suhtaudutaan epäilevästi, sillä paikallisten Facebook ryhmissä tiedetään kertoa että ulkomaalaiset kantavat Koronaa. Kun ajaa kulkuluvan kanssa kauppaan ostoksille niin vastaantulijat vetävät T-paidan kasvojen eteen suojaksi tai vaihtavat toiselle puolelle tietä. Myös ruuan hankinta on NL:n tasolla. Tosin valikoima on paljon parempi mutta saatavuus vaihtelee rajusti. Tänään torilla saattaa olla mangoja, munakoisoja ja perunoita. Huomenna vain kananmunia. Ruokakaupassa voi tänään saada pastakastiketta mutta ei pastaa. Juustoa ei ole näkynyt pariin viikkoon mutta onneksi on suolakeksejä. Kaisa on huomauttanut että ostan liikaa ruokaa varastoon, mutta nuoruuteni kokemusten tuoman tiedon perusteella pitää varmistautua siihen että huomenna ei ehkä enää ole mitään tarjolla ja seuraavasta mahdollisuudesta saada täytettä varastoon ei ole tietoa.

Kaikkea tekemistä vielä alleviivaa tehottomuus, mielivaltaisuus ja virkakoneiston älyttömyys. Ihan sama mitä todellisuudessa teet kunhan paperista löytyy leima. En silti voi olla ihailematta paikallisten joustavuutta työn suhteen. Suomessa on ilmeisesti ongelmana löytää ensi kesäksi maatiloille työntekijöitä. Täällä moiseen ylelliseen työstä kieltäytymiseen ei ole varaa, se ei ollut kuin yksi iltapäivä kun

surffiopettajasta tuli kookospähkinöiden kerääjä tai mopokorjaamon miehestä kurpitsan istuttaja.

Yksi yhteinen piirre NL:n kanssa on myös neuvo: tankkaa aina kun voit. Vaikka mopon tankki olisi melkein täynnä kannattaa silti käydä laittamassa yksi litra lisää koska ei voi olla varma onko bensaa ensi viikolla. Kuten Neuvostoliitossa, täälläkin valtio määrää mitä yksilön pitäisi tehdä ja toimia. Vaikka sääntöjen ja määräysten noudattaminen käytännössä ei aina mene siten kun on alunperin ajateltu, valtiota totellaan kuitenkin siinä määrin, että kadut ovat hyvin hiljaisia ja maanteillä liikennettä ei ole nimeksikään. Siltä osin täällä on ollaan oltu tottelevaisempia kuin monessa Euroopan maassa. Diktatuuriinkin tottuneessa maassa ei kyseenalaisteta ylhäältä tulevia päätöksiä.

Ei voi tietää mitä kaupassa on saatavilla ensi viikolla.

Torilla on joskus tyhjää.

Takapihan puhveli

#Siargao #Karanteeni #Korona

Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT

© 2015 by Kaisa & Lee