Paljon huonomminkin voisi olla!

Edelliset postaukset ovat olleet aika negatiivissävytteisiä ja täynnä huolia. Mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, meillä on asiat aika hyvin. Siargaolla ei ole vielä yhtäkään vahvistettua tapausta, eikä tällä hetkellä ketään oirelevaa tarkkailun alla. Saari on ollut aika kauan suljettuna, joten on olemassa mahdollisuus että tämä myös ihan oikeasti pitää paikkansa. Meidän elomme täällä Salvacionin kukkulan kuplassa on ihan oikeasti aika miellyttävää. Pääsemme ulos, kävelylle ja terassille, ruuan saannin suhteen ei ole vielä mitään ongelmaa (eikä ihan heti tulisi ongelmaa muutenkaan, Lee on ostanut meille sen verran varastoa että pari viikkoa pärjätään vaikka ei päästäisi mihinkään). Naapuriltamme Alfielta voimme ostaa kookospähkinöitä juotavaksi. Koska kaupassa käydään harvoin, tehdään usein sosekeittoa johon voi piilottaa nahistuneet vihannekset ja siihenkin voi naapurilta ostaa raastetun pähkinän, josta saa ihanat kookosmaidot. Meidän ei tarvitse olla etulinjassa. Ajattelen usein monia terveydenhuollossa työskenteleviä ystäviäni ympäri maailmaa. Miten heidän päänsä jaksaa, miten riski sairastumisesta on läsnä ja toivon että kaikki menee hyvin. Paljon helpompaa meillä on, tämä kolkka nyt toistaiseksi on melkoisen turvallinen. Meidän ei tarvitse lähteä mihinkään, ellei Carabaossa ole ongelmia.

Pieni tylsyys on varsin pieni ongelma tämän hetkisessä maailmassa! Sitä paitsi, tulee kirjoitettua blogia, opiskeltua japania sekä luettua kirjaa pitkästä aikaa (Anni Kytömäen Kivitaskua, jota ei malttaisi lukea, ettei se vain lopu!).

Iltalenkillä.

Eero ruokakaupassa Leen kanssa.

Terdellä kaunis valo.

Kotitie aamulla.

Pasia ei koronat hetkauta.

#Korona #Siargao #filippiinit

Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT

© 2015 by Kaisa & Lee