Too much joskus

On päiviä, joina tuntuu että Filippiinit on liikaa. Että vähempikin arvaamattomuus, epäoikeudenmukaisuus, julmuus ja tietämättömyys riittäisi. Ei ahdista niinkään se, että kaikenlaisia shokeeraavia käänteitä on lehdistössä ruodittu näinä päivinä. Eikä se, että kotimatkalla eilen sotilaat maskeineen ja rynnäkkökivääreineen tiukkasivat miksi olen täällä, ja milloin viimeksi käynyt ulkomailla, koska viime aikoina tuntuu olevan vallalla käsitys että nimenomaan ulkomaalaiset levittävät virusta. Eikä sekään, että nyt netissä kiertää video, jossa poliisi on sullonut pieneen General Lunan poliisiaseman vankilaan joukon ihmisiä, koska olivat surffaamassa karanteenista huolimatta.

Presidentti kuulemma kehoitti ampumaan karanteenia rikkovat. Kun luki koko puheen, kommentti oli aika lailla irroitettu asiayhteydestä ainakin ulkomaalaisten lehtien jutuissa, ja enimmäkseen tilanne kertoo siitä, että kyseistä herraa ei saisi päästää puhumaan julkisesti, koskaan.

Minut pysäyttäneet sotilaat olivat hyvin ystävällisiä ja otettuja paikallisen kielen taidostani ja selittivät rauhallisesti uudet karanteeni määräykset. Ja pakko sanoa, että omasta mielestäni on ihan oikein että poliisi ottivat nuo idioottituristit kiinni, jotka itsekkäästi ajattelevat, että heillä on oikeus rikkoa karanteenia, koska HEIDÄN on pakko päästä surffaamaan (olen niin kurkkuani myöten täynnä sitä, että etuoikeutetut ihmiset jaksavat länkyttää päivittäin siitä, saako surffata vai ei, vai samaan aikaan kun saarella nähdään nälkää ja yritetään torjua virusta, joka näissä oloissa olisi erittäin tuhoisa). Sitten tapahtui jotain joka sai kamelin selän katkeamaan ja padot aukeamaan tältä päivältä, enkä voinut pidätellä itkua. Havahduimme koiran sydäntäsärkevään kiljuntaan. Naapuri se siellä kastroi koiranpentua partaterällä. Sama naapuri, jonka narttukoiran kuskasimme Animal Health Dayhin steriloitavaksi helmikuussa, ja joka tietää, että järjestämme ilmaisia tapahtumia, jossa toimenpiteen voi teettää kivuttomasti. Sama naapuri, joiden kanssa elomme on ollut mukavaa ja rauhaisaa ja joiden koiria olemme hoitaneet ja tukeneet, kun kaksi pentua sairastuivat ja saivat rabies-diagnoosin. Nyt voisin, kiitos, ottaa kaksi päivää lomaa tästä maasta. Turha toivo. Joten ei kun lenkille viidakkoon.

Pasi katsoo kaukaisuuteen.

Eero viilentää nipa-palmujen keskellä.

Voisiko olla mitään filippiinompaa kuin jeepney.

Philex-kaivoskylää Benguetin vuorilla. En edes aloita kaivostoiminnasta...

#Korona #kastraatio

Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT