Askel ajassa taaksepäin

Ennen tämän hulluuden alkua, ehdin käymään Luzonin saarella Pohjois-Filippiineillä työhommissa, ja se oli melkoisen mielenkiintoinen reissu. Matka vei entiseen amerikkalaiseen sotilastukikohtaan Clarkiin, Ilocos Norteen barokkikirkkoineen sekä Cordillera- vuorille. Kun oma Filippiinit on ollut pitkälti saari ja meri -painotteinen, Luzonin pitkät välimatkat, vuoristo ja kolonialismin aikaiset espanjalaistyyliset rakennukset tutustuttivat ihan uudenlaiseen kuvaan maasta. Historia hyppäsi eläväksi silmien eteen alkuperäiskansoista Marcosien valtakauteen.

Filippiinien historiaa lukiessa puhutaan yleensä vain espanjalaisista, amerikkalaisista ja vähän japanilaisista. Vuoristossa kuitenkin mukaan omaan kuvaan tulivat vahvasti alkuperäiskansat Ifugaot ja Kalingat. Vielä 70-luvulla alueella metsästettiin pääkalloja ja elettiin hyvin luonnonkansamaisissa oloissa. Miksi näistä asioista puhutaan niin vähän, alue on valtavan mielenkiintoinen kansoineen ja kulttuureineen! Mielessäni vertaan tilannetta ja tunnettavuutta esimerkiksi Maoreihin. Toivottavasti jonain päivänä Filippiinit tunnetaan kansainvälisestikin näistä mielenkiintoisista alkuperäiskansoistaan ja heidän perintöään arvostetaan enemmän kuin tänä päivänä.

Banauen riisiterassit olivat visuaalisesti upeat, mutta melkein yhtä mielenkiintoista oli yöpyä Hotel Banauessa, Marcosien aikaan rakennetussa kolossissa, jonka mittasuhteet ympäristöön olivat älyttömät ja kunto sellainen, että rakentamisen jälkeen paikassa ei varmaan satunnaista tilkitsemistä lukuunottamatta oltu tehty kunnostuksia. Henkilökuntaa oli paikalla runsaasti, ruoka hyvää ja näkymät hulppeat. Silti on vaikea ymmärtää millä ihmeen perusteella hotelli on aikanaan rakennettu. Ilmeisesti se oli osa projektia, jossa filippiinojen kansallistunnetta haluttiin nostaa ja riisiterasseja juhlia osana kansan saavutuksia ( melkoinen saavutus ne kyllä ovatkin ja osittain tänä päivänä Unescon suojelemia). Juuri vallan mittasuhteet ja järjestelmän muuttumattomuus historian aikana, vallassa olevasta puolueesta tai perheestä riippumatta, tekikin itseeni suurimman vaikutuksen. Aloin ymmärtää paremmin monia vallan rakenteita, sekä sitä miksi ihmiset suhtautuvat valtaa pitäviin, niinkuin suhtautuvat. Tuttuja asioitahan monet olivat teoriassa, mutta jotenkin matka sai vielä konkreettisemmin ymmärtämään syy ja seuraussuhteita Filippiinien historiassa. Liikutuin myös useasti, ehkä voimakkaimmin Filippiinien kansallissankarin Jose Rizalin muistomerkillä Manilassa. Olen vuosia tehnyt töitä eurooppalaisten valtioiden entisissä siirtomaissa ja kuunnellut ja opiskellut samaa toistuvaa tarinaa, joka kertoo etuoikeutetuista ja sorretuista, siirtomaaherroista ja alkuperäiskansasta sekä petkutetuista ja petkuttajista. Ehkä tämä kaikki jotenkin iskee nyt sisuskaluihin paremmin, kun jokapäiväisessä elämässään on tekemisissä tolkuttoman eriarvoisuuden kanssa.

Ps. Lukiessani kestävään matkailuun liittyviä artikkeleita, törmäsin lukuun joka on shokeeraava. Maailman ihmisistä 97 % ei tule koskaan lentomatkailemaan. Siinäpä mietittävää.

Barokkityylinen Bantay Bell Tower Viganissa, espanjalaisten siirtomaaisäntien rakentamassa kaupungissa Ilocos Surissa.

Sagadan Igorot kansa hautaa vieläkin tarkoin kriteerein valitut vainajat roikkuviin arkkuihin.

Banauen riisiterassien upeita maisemia Bangaanin kylään.

Näkymä Marcosien rakennuttaman Hotel Banauen parvekkeelta.

#filippiinit #matkustaminen

Arkisto:

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT