• Kaisa

Tyhjään kotiin


Tulin eilen kotiin työreissulta. Vastassa oli uusi kokemus. Lee on Siargaolla. En muista että olisin näinä vuosina tullut kotiin kertaakaan niin, että Lee ei olisi ollut siellä. Olen joskus hetkellisesti höyrähtänyt ajattelemaan, että välttämättä ei olisi hassumpaa tulla kotiin ja olla yksin hetken. Kun on tehnyt aamusta iltaan sosiaalista työtä, on takki usein aika tyhjä, ja tuntuu että haluaisi vaan olla möllöttää.

No nyt tulin, ja se oli kamalaa.

Miten ihanaa onkaan aina ollut se, kun Lee on tullut vastaan kentälle ja kotona on odottanut pientä tai isompaa purtavaa ja lasi viiniä. Ja ennen kaikkea maailman parasta seuraa. Koti on aina siinä kohtaa tuntunut todelliselta levon ja rauhan tyyssijalta, sekä turvapaikalta, jossa mitään pahaa ei voi tapahtua. Ja jossa on maailman paras suihku.

On totta, että kotiin tullessani olen vähän mörkö, mutta toisaalta haluan myös kertoa kaikki asiat tärkeimmälle ihmiselleni. Usein matkalla kentältä kotiin jutustellaan niitä näitä, päivän politiikkaa ja kaikenlaista ympäripyöreää. Kotona sitten alkaa se asioiden tulva, kun molemmat haluavat kertoa kaikki isot ja pienet asiat, joita eron aikana ei olla ehditty eikä pystytty juttelemaan. Alkaen siitä, millaisia koiria on nähty, aina siihen millaisia isoja päätöksiä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Ja parasta on tietysti se, että pääsee nukkumaan toisen kainaloon.

Viime yönä oli todella hankala saada unta, vaikka takana oli päivä matkustusta ja edellisen yön neljän tunnin yöunet.

Ainoa positiivinen ajatus kotiin tullessa oli se, että ihanaa kun enää ei tarvitse siivota näyttöjä varten!


0 katselukertaa
VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT

© 2015 by Kaisa & Lee