© 2015 by Kaisa & Lee

Mielialanvaihteluita

May 31, 2019

 

Eilen käytiin taas hetkellisesti pohjamudissa, kun melkein naapurissa sijaitseva Korealainen resortti oli päättänyt isännöidä matkapuhelinoperaattori Globen koulutustapahtumaa, tai seminaaria, niinkuin niitä täällä kutsutaan. Tämän kertainen seminaari sisälsi myös rantaan rakennetun konserttilavan, jossa bändi alkoi soittaa kahdeksan maissa. Ja musiikki ja varsinkin bassot olivat aivan helvetin järkyttävän kovalla. Käytännössä meillä ei oikein voinut olla sisällä talossa eikä ulkona. Basso todella tuntui rintalastassa ja munaskuissa saakka. On mielenkiintoista miten täällä ihmisiltä puuttuu kyky ajatella muita. Niin me, kuin naapurimmekin sekä kaikki asiakkaat jouduimme siis kuuntelemaan tätä infernaalista möykkää. Sen voisi ehkä rinnastaa siihen että Bon Jovi soittaisi pienen talon puutarhassa kaikkine ämyreineen. Lee yritti keskustella järjestäjien kanssa ja vastauksena oli aina vain: meillä on lupa ja sitäpaitsi it’s Globe. Ilmeisesti odotetaan että Globe saa Siargaollekin aikaan jonkinlaisen siedettävän nettiyhteyden, joten tottakai he saavat laulaa karaokena Santanaa niin lujaa kuin vain ikinä haluavat. Lopulta he kuitenkin suostuivat laskemaan volyymia hiukan, se luultavasti säästi myös seminaariin osallistujat pysyviltä kuulovaurioilta.
Onneksi lopettivat jo keskiyöllä! Ketutus oli kuitenkin siinä vaiheessa niin kova, että yö meni plörinäksi ja heräsimme harmaina haamuina ja ahdistuneina seuraavaan päivään.

 

Aamulla olimme melkoisen valmiita myymään koko paikan, varsinkin kun kuulimme että tänään toistuu sama hulluus. On niin vaikea kestää sitä että kaiken maailman mölyn lähettiläät ovat tunkeutumassa myös ennen niin rauhalliseen Malinaoon. Eikö se riitä, että GL:ssä biletetään jo päivittäin ja ihmiset mittailevat desibelejä keskenään. Tässä yksi niitä matkailun kehityksen huonoimpia puolia, kun edellisessä kirjoituksessa yritin löytää hyviä.

 

Onneksi Lee sai kuitenkin meidät lähtemään aamulla surffille, niin väsyneitä kuin olimmekin. Ja kuinka ollakaan löysimme spotin, jossa meidän lisäksemme oli vain kaksi paikallista pikkupoikaa, kivaa aaltoa, riutta näkyi lasisen aallon alta ja maisema oli taas upeaakin upeampi. Poikien kanssa jutustellessamme ja vuorotellen sulassa sovussa aaltoja napsiessamme, muistimme taas, miksi olemme tänne aikanaan tulleet ja fiilis parani satakertaisesti.

 

 Siargao on niiin täynnä turisteja....

 

 

 

 

 Mitä nyt taas? Antakaa olla rauhassa!

 

 

 

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT