© 2015 by Kaisa & Lee

Pohdintaa vaalien edellä ( vaalit menivät jo 13.5.)

May 21, 2019

Vaalit ovat tuloillaan. Kadun varret ovat täynnä vaalimainoksia ja äänestäjien houkuttelijat liikkeellä. On tavallista että äänestäjille maksetaan äänistä ja toiminta on niin läpinäkyvää että heitä voisi yhtä hyvin luulla vaikka sähkölaskurahojen kerääjiksi. Vaalitohinat ovat myös saaneet taas omat ajatukset mylläämään. Itselle saaren matkailun nopea kehitys tuntuu välillä pahalta unelta ja aiheuttaa ahdistusta. Hyvin usein kuulee, varsinkin länsimaalaisten, puhuvan siitä siitä saari menee pilalle ja muuttuu milloin Baliksi ja milloin Boracayksi ja kuinka saarelaiset itse olivat paljon onnellisempia kun turismia ei ollut tai sitä oli vain hiukan…

 

Mutta pitääkö tämä paikkansa? Onko taas kerran kyseessä länsimaalaisten hyvin kolonialistinen ”jalo villi”- ajattelu, jonka mukaan paikalliset ihmiset nauttivat yksinkertaisista asioista eivätkä halua edistyksen hapatusta ja stressiä saarellen? Onko kyse sellaisten ihmisten ajatuksista, jotka halutessaan pääsevät milloin vain pois saarelta, ja jotka varsinkaan eivät halua viettää siellä sadekautta, tai sitä tylsää aikaa kun ei ole aaltoja.

 

Viime viikolla kolmessa eri keskustelussa paikallisten kanssa tuli esiin ajatus, että ihmiset haluavat äänestää ehdokasta, jonka uskovat parhaiten edistävän matkailun kehitystä ja vahvoilla on suku, jonka katsotaan saaneen aikaan viimeisen kolmen vuoden aikaisen kehityksen. 

 

Toisaalta onko sitä niin vaikea uskoa… Me jotka tulemme kehittyneistä länsimaista haemme erilaista olosuhdetta kuin kotona, ja uskomme lapsellisesti, että ihmiset jotka elävät syrjäisellä saarella ovat onnellisia kun heillä on vähemmän. Heidän todellisuuttaan on kuitenkin ollut myös se, että työtä ei juuri ole ollut, aliravitsemus on ollut hyvin yleistä (on vieläkin varsinkin lasten keskuudessa), pienetkin sairaudet veivät helposti hautaan, koska mahdollisuutta hoitoon ei ollut, työntekijät saarella eivät olleet tietoisia oikeuksistaan esimerkiksi terveysvakuutukseen tai sosiaalietuuksiin ja palkat olivat todella pienet, alle minimipalkkojen. Tosin palkalla sai enemmän ruokaa koska hinnatkin olivat pienet.

On helppo puhua siitä, miten hienoa on elää yksinkertaista elämää ja tulla vähällä toimeen, kun halutessaan, esimerkiksi sairastapauksessa, voi painaa exit-nappulaa, ja palata siemailemaan smoothieita johonkin eurooppalaiseen tai australialaiseen kaupunkiin. Sen sijaan kun perheessä on 11 lasta, eikä kalaa tule ja muuta työtä ei ole, ei kauniista merestä ja rauhasta ole paljoa iloa.

 

Siargaolta muutettiin aikaisemmin myös paljon Manilaan töihin, koska täällä oli vaikea selviytyä. Nyt monet ovat palanneet takaisin kotiseudulleen, koska näkevät mahdollisuuden tienata elantonsa täällä. Muutamat ovat kertoneet siitä millaista on ollut muuttaa köyhänä Siargaolta Manilaan. Kaupunki, ja Manila varsinkin on kova ympäristö siinä tilanteessa ja kaikki ovat kovin onnellisia voidessaan palata kotiin.

 

Jo seuratessani työntekijöidemme elämää muutaman vuoden ajan, on huomannut, että heidän asumisolosuhteensa ovat parantuneet huomattavasti, lapsia on lähettty collegeen Davaoon asti ja viimeisimpänä silmäsyöpää sairastava kolmevuotias sai asianmukaista hoitoa Cebussa.

Vaikea sanoa, ehkä he olivat onnellisempia kun asuivat maalattiahökkelissä ja elämä oli stressittömämpää. Ainakin kuolemaan opittiin suhtautumaan melko normaalina asiana.

 

Siargaolla on myös paljon puhuttu erilaisten ketjujen rantautumisesta sinne. Yksi pelätyimpiä on Jollibee, paikallinen hampurilaisketju. Monien mielestä Siargao on lopullisesti pilalla, kun se on avattu ja pakko myontää että se itsenikin saa vähän nikottelemaan, enkä edes tiedä miksi. Samaan aikaan kuitenkin henkilökuntamme odottaa sitä innolla. Kun menemme Surigaoon asioille, he pyytävät aina tuliaisiksi Jollibeetä. Eli usean tunnin matkan ajan liiskaantuneita hampurilaisia ja paistettua kanaa. Kuulostaako huvittavalta? No, niinhän mekin Vammalalaiset teimme retkiä 80-luvulla Tampereelle vain siksi että sinne oli juuri avattu McDonalds. Tai jos se ei ollut suorannainen syy, niin ainakin se oli yksi osa reissua varmasti.

 

Joskus muutama vuosi sitten keskustelin asiasta ystäväni kanssa joka on asunut saarella kauan ja jonka miehen perheellä on useita matkailuyrityksiä. Hän sanoi että tottakai ihmiset ovat tyytyväisiä kun matkailu lisääntyy ja he vaurastuvat. Perheen isä joutui aikanaan lähtemään päivittäin kalaan, reissuille joista ei aina tiennyt tullaanko takaisin, elättääkseen seitsemän lastaan. Nyt elanto on turvattu, ja hän kuskaa matkailijoita lähiaallolle ja surffaa itsekkin.

 

Ehkä näihin asioihin ei ole selkeää vastausta. Ihminenhän on kai aina pohjimmiltaan jollakin tapaa tyytymätön vallitsevaan tilaan. Samalla hän myös tykkää haikailla vanhoja hyviä aikoja ja miettiä tulevaa. Paikalliset onneksi sentään eivät liikaa murehdi tulevaa, taidamme olla jälleen me ulkomaalaisvahvistukset, jotka sillä päätämme vaivaamme hulluuteen asti.

Kookospähkinätaidetta 

 

Avustuskohde Mama dog ja kaksi vielä nimetöntä pentua. 

 

 Housekeepingin tyttöjen kanssa tutustumassa Pay by Plastic shopiin ja Nature kids of Siargaoon.

 

Piikityskeikalla Malinaossa. 

 

Happy Fiesta in Union! 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT