© 2015 by Kaisa & Lee

Opintokäynti Aklan Animal Rescue and Rehabilitation centeriin

January 13, 2019

Aklan Animal Rescue and Rehabilitation Center pelastaa koiria Boracaylta ja koko Aklanin alueelta. 

Lähdin vierailulle sinne, sillä suunnitteilla on toivottavasti lähitulevaisuudessa koirashelterin perustaminen tänne Siargaolle. Halusin siis nähdä miten hyvä shelter toimii, sillä huonoista esimerkeistä olen kuullut jo niin paljon.

 

Kun lähdin Cebusta, ilma oli aika kamala, joten oli suuri yllätys että pääsin laskeutumaan Kaliboon ihan ajoissa. Kalibo on toinen lentokentistä jonka kautta matkustetaan siis surullisen kuuluisalle Boracayn saarelle ja kentällä viranomaiset eivät millään meinanneet uskoa, että en ole menossa sinne. Boracay suljettiin kuudeksi kuukaudeksi matkailun aiheuttamien ympäristöongelmien takia, ja avaamisen jälkeen saarelle suuntautuvaa turismia on rajoitettu.
 

Minua odotti kentällä kuitenkin AARRC:n Rusco, eli pieni lava-auto ja paikkaa pyörittävä Jenie Mae miehineen. Shelterin hollantilainen perustaja Michel ei ole paikalla kuin pari kertaa vuodessa, mutta hänen filippiiniläisen vaimonsa sisko miehineen pitää paikasta huolta kokopäivätyönään.

Olin ensimmäisen yön heidän Andagaon shelterissään, joka on lähellä lentokenttää. Kyseessä on iso omakotitalo, johon on rakennettu karanteeniosasto ja jossa on koiria terassilla, sisällä, takapihalla  ja jossa myös Jenie Mae perheineen asuu. Siellä majailevat myös vammautuneet koirat, kuten kolmijalkainen Pearly sekä useita koiria, joilta takajalat on amputoitu. Osa koirista on ollut siellä todella pitkään, jopa kahdeksan vuotta, eli se on heidän kotinsa, ja hyvin kotoisasti ne siellä pötköttelivätkin.

 

Aamulla aikaisin pääsin poikien mukaan viemään koiria läheiselle rannalle kävelylle. Mukaan tuli myös rullatuolikoiria. En aluksi ollut oikein vakuuttunut siitä onko järkeä pitää hengissä koiraa, jolla on takapää halvautunut tai jalat amputoitu. Kun näin näiden veijareiden leikit rannalla, aloin ajatella, että ehkä silloin jos tällaisesta koirasta pidetään hyvää huolta, siinä voi olla järkeä. Haukut painelivat rullatuoleineen mieletöntä vauhtia, leikkivät, heiluttivat häntää ja olivat niin…koiria! Muutenkin oli ihanaa katsella koirien menoa. Ne juoksivat vedessä ja pyörivät hiekassa ja olivat ihan elementissään tietysti.

 

Perheen koko elämä pyörii koirien ja kissojen ympärillä. Työtä on valtavasti ja vaikka heillä on kaksi palkattua työntekijää Andagaossa, kaikille perheenjäsenille riittää silti hommaa. Oli uskomatonta miten siistinä he pystyivät paikan pitämään. Jopa lapset tuntuivat osallistuvan. Ja silti ehtivät myös seurustella koirien kanssa.

 

Aamutoimien jälkeen lähdimme Linabuan shelteriin. Se on uusi paikka maaseudulla, joka on vartavasten tätä tarkoitusta varten rakennettu. Paikka on suunniteltu tosi hienosti. Koirilla on isot tarhat, jossa niillä on bambulavat jossa hengailla. Ilma on raikas, koska se sijaitsee hieman ylempänä kukkuloilla.

Koko homma oli valtavan toimiva ja kaikesta huokui se, että eläimistä välitetään. Heillä on molemmissa paikoissa myös Airbnb-majoitusta. Luonnollisesti pitää tykätä paljon koirista, jotta siellä kannattaa majoittua, mutta koiraystäville kokemus on takuulla ikimuistoinen!  Illalla oli vielä toinen kierros lenkitystä. Reissuni oli lyhyt, mutta sain siitä todella paljon inspiraatiota ja ideoita. Ennenkaikkea liikutuin todella heidän tekemästään upeasta työstä ja siitä antaumuksesta jolla he sitä tekevät. Tällä hetkellä heillä on kahdessa eri paikassa yli sata koiraa!
Heidän toimintaansa voi tukea lahjoituksella ja kokemuksesta voi sanoa että pienikin summa vie pitkälle!
https://web.facebook.com/aarrcanimalrescue/?_rdc=1&_rdr

 

AARRC:n rusco

 

 Takajalattomia koiria terassilla

 

 Kolmijalkainen Pearly, joka ei saanut tarpeekseen silityksestä millään.

 

 Rullavehkeen kiinnitystä.

 

 

Aamuleikkiä rannalla. 

 

Ruokamix: kurpitsaa, malungayta ja riisiä johon lopuksi sekoitettiin koiran ruokaa. Joskus myös possun verta aneemisille koirille. 

 

 Bambulaverilla on kiva hengailla. Nämä koirat ovat jo melko hyvässä kunnossa, vaikka olivat luuta ja nahkaa tullessaan.

 

Kissatalo 

 

Biselda eläinlääkäri käynnillä. 

 

Välillä ehdittiin lounastaa. 

 

Pikku simpukat olivat Jeanie Maen tyttären Fionan herkkua. 
 

 

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT