© 2015 by Kaisa & Lee

Venäläiset asiakkaat

December 18, 2018

Rakentamisen, korjaamisen ja koirien lisäksi meillä puhutaan asiakkaista. Joka aamu käydään läpi mitä asiakkaille kuuluu. Onko joku valittanut sateesta, onko oven lukon kieli liian lyhyt (ei keksitty), ovatko hyttyset piinanneet vai onko ranta ollut upea ja paikalliset hurmanneet saarta kiertäessä. Kaikenlainen tieto on avuksi kun touhuaa asiakkaiden kanssa, oliko tämä se joka valitti eilen respalle moottoripyörätaksin hinnasta vai se joka kehui eilen aaltoja kookosmiehelle?

 

Asiakkaita voi jakaa moniin eri ryhmiin. Manilan valittajista on täällä aikaisemmin kerrottukin. Omanlaisensa porukka ovat myös ranskalaiset. Sitten ovat he joiden käsitys paratiisisaaresta muistuttaa Disney Worldin animaatiota eikä sinne sovi rannassa oleva merilevä.

Mutta onneksi meillä on venäläiset asiakkaat.

 

Yksittäisenä ryhmänä venäläiset asiakkaat ovat miellyttävimpiä. Fiksuja, aktiivisia, kohteliaita ja kuuntelevat mitä heille kerrotaan. Eikä sovi unohtaa heidän tuliaisia. Meille on tuotu tölkillinen punaista kaviaaria, jääkaappi magneetteja Vladivostokista, viittä erilaista hunajaa, Hain muotoinen teräksinen pullonavaaja jne.

 

Viime vuonna meillä kävi Sergei jolta poliisi hetken huumassa keksi takavarikoida skootterin kun herralla ei ollut mukana ajokorttia. Koskaan ennen eikä tämän jälkeen ole moista tapahtunut. Saattoi olla että tilannetta edesauttoi Sergein kielitaidottomuus.

 

Osan lomastaan Sergei oli meillä ja osan aikaa toisessa resortissa. Hän oli ehtinyt muuttamaan jo pois meiltä. Kuitenkin Sergei kurvasi meidän pihaan moottoripyörätaksilla ja selitti että skootteri pitäisi hakea takaisin mutta ei tiedä mistä ja miten. Valitettavasti tämä tapahtui sunnuntaina iltapäivällä joten kaikki virastot olivat kiinni. Lupasin lähteä hakemaan skootteria takaisin seuraavana aamuna.

 

Aamulla kurvasimme Ummikko-Sergein kanssa poliisiasemalle jossa kerrottiin että sakkoa tulisi mutta ensin kuitenkin pitäisi maksaa skootterin vastentahtoinen kuljetus- ja säilytysmaksu. Sitä ei kuitenkaan voinut tehdä poliisiasemalla vaan se pitää mennä maksamaan liikennevirastoon, joka sijaitsee parinkymmenen

minuutin ajomatkan päässä. Liikennevirastossa ei suostuttu antamaan skootteria takaisin koska Ummikko-Sergeillä ei ollut ajokorttia mukana vaan se oli kotona Vladivostokissa. Asiaa tovin pyöriteltyä saimme viraston tädin kanssa sovittua että tällä kertaa, ottaen huomioon tilanteen erilaiset piirteet ja seikat, olisi ehkä mahdollista hyväksyä valokuva voimassa olevasta ajokortista. Sergei sai yhteyden siskoonsa joka meni Sergein kotiin, josta haki auton avaimet, jonka jälkeen ajoi lentokentälle etsimään Sergein autoa. Auton hansikaslokerossa on kuulemma asianmukainen auton kuljetuslupa.

Tähän kuitenkin meni tovi aikaa joten meillä oli Sergein kanssa aikaa viittelöidä, piirtää ja elehtiä asioita. Sergei oli Vladivostokin Subarun jälleenmyyjä ja oli kuullut että Siargaolla on hyviä aaltoja.

 

Aikamme Subarusta viitelöityämme kilahti puhelimeen kuva ajokortista. Siirryimme uudestaan jonoon jotta pääsisimme esittelemään viraston tädille kuvaa ajokortista. Täti oli tyytyväinen valokuvaan ja kirjoitti kuitin skootterin säilytysmaksusta ja antoi avaimet. Meidän piti vielä käydä maksamassa sakko poliisilaitoksella mutta se oli onneksi nopeasti suoritettu.

 

Muutama viikko sitten pihaan ilmestyi leveästi hymyilevä Sergei hunajapurkkiensa kanssa. Sergein vaimo kertoi että olivat yrittäneet saada varattua meiltä huoneen täksikin lomaksi mutta olivat joutuneet menemään toisaalle. Erikoista tilanteessa oli se, että heti ensimmäiseksi kun he olivat saaneet vuokraskootterin alle,  he suuntasivat meille tuomaan tuliaisia. Sergei lupasi ensi kerralla tehdä varauksen ajoissa jotta pääsisi meille lomailemaan.

 

Ehkä pitäisi joskus mennä käymään Vladivostokissa katsomassa Subaru -kauppiasta.

 

-Lee-

 

Hiekkaa Vladivostokista

 

 Jääkaappimagneetti

 

 Hunajaa

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT