© 2015 by Kaisa & Lee

Kohtauksia

October 29, 2018

Viime viikolla olin uutta työturvallisuuslakia esittelevässä seminaarissa. Sinne kävi kutsumassa  vakavailmeinen kaksikko, joka ensimmäisenä kertoi kuinka paljon saa sakkoja, jos ei täytä uuden lain vaatimuksia. Seminaarin piti alkaa kello kahdeksan. Puoli yhdeltätoista vielä esiteltiin puhujia. Ensimmäisen puhujan sanoma oli, että jos ette täytä uuden lain vaatimuksia, saatte niin ja niin paljon sakkoja. Kukaan ei ollut vielä kertonut mitä uusi laki pitää sisällään. Kolmen maissa ilmoitettiin että jos lähtee seminaarista aikaisemmin pois, ei saa sertifikaattia, joka pitää olla esittää kun tarkastajat tulevat vierailulle. Muuten saa sakkoja. Niinpä viimeiset kaksi tuntia sali oli täynnä kännykkäpelejä pelaavia tai nukkuvia innokkkaita osallistujia. Opimme muun muassa, että meidän pitää lähettää yksi työntekijämme safety officer-kurssille viideksi päiväksi ja paljonko se maksaa. Kukaan ei osannut sanoa mitä täällä kurssilla opetetaan, mutta aamiainen, lounas ja illallinen kuuluvat sentään hintaan.

 

Matkalla Dapaan ajelin mutkaista viidakkotietä Jeepneyn, paikallisen bussin, perässä. Se on vähän epämukavaa, sillä ne savuttavat yleensä rutkasti, ja varsinkin aina välillä oikein yskähtävät ja pöläyttävät pakokaasupilven suoraan naamalle. Hieman myös häiritsee se, että kaikki kaksitoista katolla killuvaa miespuolista matkustajaa huutelevat ja vislailevat kilpaa perässä ajavalle. Se alkaa vartin päästä hieman puuduttaa ja yritin epätoivoisesti päästä vempeleestä ohi mutkaisella tiellä. Yht’äkkiä näin ison varaanin juoksevan tien yli Jeepneyn edestä.  Ääriänsä myöten täyteen lastattu  huojuva auto veti kirskuen jarrut pohjaan ja silmänräpäyksessä miehet katolta ampaisivat viidakkoon elukan perään. Minä sain tilaisuuteni ohittaa, enkä jäänyt seuraamaan jäikö matelija kiinni vai ei. Toivottavasti ei.

 

Tricyklon koristelu on oma lajinsa. Eilen ajoimme varsinaisen taiteilijan kyydissä. Kojelauta oli vuorattu tekonurmella. Asetelmassa oli neitsyt Maria, pantteri, päätä nyökyttävä koira, Santo Nino ja puolikas sitruuna. Toisessa etupuskurissa luki ”Basta sexy lebre”. Mietin tarkoittaako se ” Riittää seksikäs vapaus” vai puhuttiinko siinä jotain jäniksestä. 

 

Ajoin Dapaan ostamaan laivalippuja seuraavalle päivälle, jotta voisimme turvallisin mielin lähteä liikkeelle vasta varttia vaille aamuviideltä. Viime aikoina laivat ovat olleet kovin täynnä. Saavuin lippukioskille jonka edessä hengasi kaikenlaista porukkaa, mutta itse kioski näytti suljetulta. Se yleensä aukeaa kolmelta ja kello oli jonkun verran yli, Kun hetken siinä olin kuikuillut, mopon selästä ylös vääntäytyi puoliväkisin nainen joka kysyi haluaisinko ostaa lipun. Vastattuani myöntävästi hän avasi kojun. Ongelma tuli vastaan kun yritin maksaa 720 peson ostoksia tonnilla. Waya sensilyo. Ei vaihtorahaa. Ajattelin kurkata läheiseen Ukay Ukay- kojuun ( käyttettyjen vaatteiden kauppa), josko sieltä löytyisi tarvitsevani pitkähihainen paita ja saisin rahan rikottua. Paita löytyi nopsasti ja palasin lippukojulle, mutta se oli suljettu isolla munalukolla. Kysyin rappusilla puhelinta näpläävältä naiselta mihin lipunmyyjärouva meni, hän vastasi minuun sen enempää vilkaisematta: It’s closed ma’am.

Tein niinkuin muutkin istuin odottamaan rappusille ja sain aikanaan liput ostettua. Kotona katsoin ostamaani paitaa tarkemmin, se oli valmistettu Jugoslaviassa.

 

 

Taukojumppaa seminaarissa

 

Vilkkuvaloinen jouluseimi on must! 

 

Juliet ja John guavapuussa 

 

 Turvallista tavarankuljetusta suoraan filippiineiltä.

 

 

 

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT