© 2015 by Kaisa & Lee

Pikainen visiitti rautakauppaan

March 11, 2018

Aamulla oli aikainen herätys, jotta ehtisin klo 5.00 lähtevään aamulaivaan. Tarkoitus olisi mennä Surigaoon uusimaan viisumi sekä hoitamaan rautakauppaostoksia. Toisin sanoen, hankkimaan niitä puuttuvia paloja rakentamisen palapeliin joita ei löydy täältä Siargaolta.

 

Pari edellistä yritystä päästä Surigaoon oli kariutunut siihen että nopeampi laiva Fortune Angel ei ollut toiminnassa. Edellisellä viikolla tuli ajeltua parina aamuna turhaan katsomaan satamaan laivaa jota siellä ei ollut.

Kello 4.30 seisoin lipunmyynnin jonossa, vaikka ei sitä voinut parhaalla tahdollakaan jonoksi voi kutsua. Enemminkin läjä, jossa oli itseni lisäksi iso liuta muita ihmisiä. Läjä ei edennyt mihinkään ja ihmisten joukossa alkoi leviämään tieto että liput isoon laivaan olisi jo myyty loppuun mutta lisää lippuja olisi tulossa. En ymmärtänyt että odotetaanko tässä sitä että lippuja printataan jossain lisää vai että laivaan rakennetaan lisää tilaa. Ryysis oli melkoinen mutta sain kuitenkin tungettua käteni seteleineen lipunmyynnin luukusta sisään. Valitettavasti en kuitenkaan saanut himoitsemaani matkalippua.

 

Keräsimme pienen, kahdeksan hengen porukan kasaan ja neuvottelimme paikallisen kalastajan kanssa että hän veisi meidät veneellään Surigaoon. Rautakauppaan oli päästävä! Vene lastattiin matkalaisilla ja jäimme odottamaan auringonnousua jotta olisi riittävästi valoa saarten välissä kulkemiseen. Veneen moottori piti todella kovaa meteliä ja nukkuminen epämukavalla puuritiläisellä risaisella penkillä oli käytännössä mahdotonta. Aikaisemmin lähtenyt laiva näkyi kaukana edessä. Jostain syystä veneen kippari kääntyi kapeammalle väylälle kuin iso laiva. Yritin kysyä että miksi käännyimme tänne, emmekä mene ison laivan perässä. Kuulemma nopeampi reitti Surigaoon.

 

Neljän tunnin mölyn keskellä istumisen jälkeen saavuimme Surigaoon. Samalla sain pikaisen oppitunnin maantieteestä ja paikan nimistä. Veneen kuljettaja oli vienyt meidän sananmukaisesti Surigaoon, ei kuitenkaan Surigao Cityyn. Surigaosta oli löydettävä vielä pikkubussi joka kuljettaisi meidän Surigao Cityyn. Onneksi bussi löytyi helposti mutta matka venyi vielä ylimääräisellä 1,5 tunnilla.

 

Tällä kertaa ei ollut enää kiire takaisin sillä viimeiseen laivaan, jolla pääsee takaisin Siargaolle, ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta enää ehtiä. Varasin hotelli huoneen ja lähdin rautakauppa / kangaskauppa / viisumin pidennys / sekatavarakauppa – kierrokselle.

 

-Lee-

 

 

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT