© 2015 by Kaisa & Lee

Kun suomalaiset lumesta sekaisin menivät.

February 22, 2018

 

Vaikka reissumme Japaniin oli vain kompaktin viikon pituinen, päätimme kuitenkin ehtiä vuorille. Tulevaisuudessa työkuviot ehkä vievät talvellakin Hakubaan ja tietysti olimme haaveilleet Japanin puuterista, sekä ylipäätänsä haikailleet johonkin vuorille jo pitkään.

 

Tokiosta pääsee mukavasti ja edullisesti bussilla Shinjukusta suoraan Hakubaan. Shinkansen -juna olisi ollut nopeampi, mutta myös turkasen kallis. Itse asiassa viiden tunnin bussimatka oli ihan viihdyttävä ja pysäkkejäkin oli sopivasti. Takaisin tullessa oli vielä upea aurinkoinen päivä ja näkymät Fuji-sanille olivat hulppeat. Sääolosuhteet Hakubassa olivat mahtavat, sillä koko ajan satoi lunta. Ja se siis tarkoittaa että sitä satoi paljon ja koko ajan. Pääsimme kahtena päivänä laskemaan, ja nyt sitä ymmärtää mitä se kaikki vaahtoaminen Japanin puuterista on. Lumi on höyhenen kevyttä, aivan mieletöntä laskea ja päälle tuli aivan lapsellinen riemu siitä lumen määrästä! Itse myös arvostan sitä yli kaiken että pääsee laskemaan rinteessä syvässä lumessa, ilman takamaaston lumivyöryvaaraa. Tuntui että voi vaikka laittaa silmät kiinni ja antaa mennä. Näkyväisyys ei ollut niitä parhaita, mutta eipä ollut paljoa väkeäkään. Se oli melkoinen yllätys, sillä olimme kuitenkin high seasonilla liikkeellä. 

 

Saimme hyvät laskukamat vuokrattua onneksi vaatteita myöten, muuten varustuksemme oli aika kehno, koska Siargaolla ei paljoa viitsi talvivaatteita säilytellä koiden ja homeen takia. Suurin varusteongelma oli päättää ottaako sukset vai laudan, päädyimme lumilautoihin, ja se oli nappivalinta lumimäärän takia. Hotellissamme oli tietysti onsen, se oli ensimmäinen varauskriteeri, ja se on lumenlaadun ohessa toinen syy, miksi Japani on loistava hiihtokohde! Harva asia voittaa sen, kun laskun jälkeen ja vähän kylmissään upottautuu hitaasti kuumaan veteen. Söimme myös ehkä parasta ramenia ikinä sekä loistavaa sashimia työkavereideni Marin ja Jessican kanssa, joten kulinaristisessä mielessäkin reissu onnistui. 

 

Jälleen saimme myös ihastella japanilaista työmoraalia ja työniloa. Hissimiehet kun muistivat joka kerta lähettää matkaa ja ottaa vastaan hymyillen ja tervehtien. Sympaattinen poika työskenteli eräällä tuolihissillä ja hänestä huomasi että hän jo kaukaa rekisteröi ulkomaalaiset ja oli silmin nähden tyytyväinen kun pääsi sitten

sanomaan englanniksi: Next!

 

Kaikin puolin loistava kokemus, eikä varmasti jää viimeiseksi laskukeikaksi Japanin suuntaan. Se on kuitenkin meille melkein lähimatkailua. Cebusta lentää halpalentoyhtiö Vanilla Air neljässä ja puolessa tunnissa Tokioon. Ehkä sitten seuraavaksi Hokkaido.

 

 

 Kaisa matkalla onseniin

 

 Lunta riittää

 

 Polku ravintolaan

 

Vanhoista hissi kabiineista tehty ravintola

 

Ala-asemilta löytyy juoma-automaatteja joista saa lämmintä juotavaa. No, noita löytyy joka paikasta. Lähinnä ihmetystä herätti että niitä löytyy jopa lumikinosten keskeltä. 

 

High season 

 

Puuteria riittää 

 

 Ja riittää....

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT