© 2015 by Kaisa & Lee

Lomalla pohjoisessa

May 12, 2017

 

 

Havahduimme tässä taannoin siihen, että elämästä oli tullut pelkkää työtä. Jokainen oman yrityksen pystyyn laittanut tietää, miten helposti siihen luiskahtaa. Ei enää tullut istuskeltua koirien kanssa rannassa tai käytyä uimassa. Viimeisestä surffikerrasta oli vierähtänyt liikaa aikaa ja ylipäätäänkin koko valveillaolo meni kaikkeen epämääräiseen säätämiseen.

 

Tajusimme asian pikkuhiljaa. Olin lounaalla ystäväni Sannen kanssa, joka kysyi minulta mitä haluan tehdä vielä sinä päivänä. Aloin luetella listaa ”pitäisi”-asioista ja hän korjasi: ”Ei kun kysyi mitä haluat tehdä vielä tänään.” Siihen niin parjattuun oravanpyörään, jonka moni tuntuu luulevan olevan olemassa vain länsimaissa, on helppo jämähtää myös tropiikissa palmun alla.

 

Aloimme siis toden teolla raivata tilaa myös elämiselle. Toinen ystävä, samassa tilanteessa rämpivä, totesi: Mitä järkeä on muuttaa trooppiselle hidastempoiselle saarelle, jos elää samaan tapaan kuin kaupungissa Euroopassa. Painoimme kalloomme, että asiakkaat pärjäävät ilman meitäkin aina välillä ja päätimme, ettei meidän pidä ottaa kamalaa painetta jokaisesta pienestä negatiivissävytteisestä kommentista.

 

Eli mars surffille ja joogaan taas, ja aamu-uinnit koirien kanssa kunniaan. Ok, samalla voi siivota muutaman muovipullon rannalta, mutta hyvä aloitus päivälle on tärkeää.

 

Lähdimme myös yhden yön minilomalle Alegriaan, saaren pohjoiskärkeen. Olin siellä tyttöporukassa ystäväni Stephanien vuokraamassa talossa taannoin ja ihastuin paikkaan niin, että halusin viedä Leen sinne. Talo on rämiskäinen ja vaatimaton, vessa huuhdotaan kuupalla ja suihkussa käydään ulkona, kuupalla myös. Mutta paikka on aivan uskomaton. Autio ranta jonka edustalla on riutta. Murtuvien aaltojen ääni karkoittaa ajatukset pois. Paikkaa pitää kunnossa Rodney, joka myös kokkaa ruuan ja muutenkin pitää hyvää huolta. Riisiä, nuotiolla grillattua kalaa ja vihanneksia. Ehkä olutta ja tujaus rommia.

Iltapäivällä kävimme myös Tangbossa surffilla, mutta aalto oli liian pientä. Oli silti hienoa vain kävellä viidakon läpi rantaan ja käydä melomassa lahdella, jossa ei näkynyt ristin sielua.

 

Illalla istuimme rannassa ja katselimme tähtiä. Ja näimme myös huikean tähdenlennon. Se näytti valtavalta meteoriitilta jossa oli lieskat perässä. Hetken mietimme onko Pohjois-Korea tehnyt ohjuskokeen.

Olimme poissa yhden yön, mutta se tuntui viikolta. Maailmassa en ole törmännyt moneen paikkaan, jossa mieli rauhoittuu samalla tavalla.

 

 Matkalla käytiin moikkaamassa Leen uuden laudan tekijää

 

 Majapaikka Alegriassa, meidän huone oli vasemman puoleisessa rakennuksessa

 

 Ihanan rauhallista

 

Paikan kokki valmistamassa illallista 

 

 Ilallinen

 

 Auringon nousu

 

 Alegrian autiota rantaa

 

 Saaren pohjoisosassa ei paljoa muita matkalaisia näy

 

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT