© 2015 by Kaisa & Lee

Melkein ulkomailla

January 6, 2016

Lähdimme yhdistetylle viisuminpidennys ja työkalujenhankinta matkalle Surigaoon, yhdessä ”projektipäällikkömme” ja hänen apurinsa kanssa  Mindanaon saarella sijaitseva lähikaupunkimme on se paikka, johon matkustetaan sekä erilaisten hankintojen, että virastojen perään.

 

Kätevimmin sinne pääsee Fortune Angel nimisellä paatilla, joka lähtee Dapasta aamuvarhain klo 5:30.

Laivamatkan viihdyttävin kohta on turvallisuusohjevideo. Videolla kuvataan satiiniverhojen keskellä poikaa, jonka tehtävänä on  esittää miten erityyppiset pelastusliivit puetaan päälle. Taustalla soi täysillä tekno. Poikaparka ei myöskään oikein muista miten ne liivit puettiinkaan ja se hiivatin pillikin aina putoaa tielle.

 

Kun tämä riemastuttava pläjäys loppuu, kuvaruudulle tulee rukous, joka kuuluu samalla myös kaiuttimista. Rukoillaan että  selviämme merimatkasta suurilla vesillä ja rukoilemme myös kaikkien niiden puolesta jotka ovat laivojen mukana painuneet merenpohjaan.

Äkkiseltään voisi ajatella, että ei niin kovin luottamustaherättävää…

Kun alkuseremoniat on hoidettu, alkaa elokuvanautinto. Valikoima on aina koko perheelle sopivaa eli väkivaltaa. Itsekään en pysty/halua katsoa niitä leffoja mutta vieressä istuva mummo elää täysillä mukana kun ammutaan tai hakataan, samoin pienet lapset.

 

Laivamatka meni nuokkuessa ja Surigaossa pääsimme sitten heti asioiden kimppuun. Me lähdimme pidentämään viisumia ja tapaaminen poikien kanssa sovittiin Jollybeehen, filippiiniläisen pikaruokaketjun ravintolaan, johon pääsystä paikalliset ystävämme aina haaveilevat, ja josta saa hampurilaisen riisillä ja kaikkea makeassa kastikkeessa.

Siltä lähdimme sitten paikalliseen Bauhausiin eli Citi wareen ostamaan työkaluja ja ihmettelemään kylppärikalusteita. Olihan siellä valikoimaa, ja moni asia oli postiviinen yllätys. Kinkkisin juttu tulee olemaan vessanpytyn valinta, niitä kun ei voi testata etukäteen.

 

Päivä meni siis asioita hoitaessa ja pakko myöntää että kävimme myös iltapäivällä Mäkkärissä, ja maistui aivan törkeän hyvältä. Vaikka ruoka on täällä pääsääntöisesti hyvää, joskus tekee mieli jotakin täysin länsimaista makua. Lee korjautti iphonensa näytön kadulla olevalla ständillä ja se kesti huimat kaksi tuntia. Kävimme myös DTI-toimistossa puhumassa yrityksen nimen rekisteröinnistä, ja ystävällinen virkailija sai hymyn huulille, vaikka itse asiaa emme saaneetkaan vietyä loppuun. Hotellissa  nautimme täysin siemauksin hotellin suihkun hyvästä paineesta sekä huoneen ötökättömyydestä ja viileydestä.  Kaikessa on puolensa.

Silti yksi yö riitti siihen että tuli ikävä saaren rauhaan.

 

 Menomatkalla väsyttää.

 

 Kolmipyörällä kuljetaan lyhyemmät matkat.

 

 Jollibeessä on vähintään kolme kertaa yhtä paljon työntekijöitä tiskin takana kuin Mäkkärissä.

 

 Rakennustarvikkeita tiedossa.

 

Entä jos ostaisi "kattofreskon"? 

 

 Minkä pytyn valitsen?

 

 Hankintoja lastataan autoon.

 

 Kaisa valvoo lastausjärjestelyitä.

 

 Vastaavassa kojussa iPhone korjattiin parissa tunnissa. 1,5h meni aikaa siihen kun pientä etumaksua vastaan hakivat uuden näytön. Kuvassa kellohuolto.

 

 Varasto.

 

 

 Keskimääräistä kovempi yrityksen nimi.

 

Paluumatkallakin väsyttää. 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT