© 2015 by Kaisa & Lee

Uuno ja Pasi

June 12, 2016

 

Muistanette vessapaperirullan kokoiset pötkylät mökkimme alla ja heidän emonsa, joka sairastui milk feveriin. Emo voi hyvin pistosten jälkeen ja pennut ovat kasvaneet hujauksessa. Ne ovat jo täysiä toimintasankareita. Reviiri on kasvanut nopeasti ja leikit muuttuneet raisummaksi. Tietysti asiaan vaikuttaa Eeron “hellä” huolenpito. Välillä tuntuu että kokoajan perässäsi kulkee lauma koiria, välillä koko lauma pyörii maassa yhtenä väkkäränä ja joskus se myös nukkuu kekona portaitten alla.

 

Aamuisin heräämme neljän maissa siihen että joku haluaa sisään tai ulos ja päivän askareisiin kuuluu ehdottomana osana kukkapenkkien ja varvastossujen suojelu.

 

Pentujen nimiä mietittiin pitkään, mutta mikään ei oikein tuntunut oikealta. Kunnes eräänä iltana niistä vain automaattisesti tuli Uuno ja Pasi.

Uuno on pennuista seikkailunhaluisempi ja muutenkin kovempi luu. Se pistää kampoihin Eerolle ja aikuisillekkin koirille, ja katsoo kuuluvansa niiden kanssa samaan  porukkaan. Pasi sen sijaan joutuu usein pulaan. Se on kaksi kertaa laittanut päänsä viemäriputkeen ja kuvitellut ettei pääse sieltä pois, vaikka ratkaisuna olisi ollut vetää pää pois putkesta. Se myös jäi loukkuun talon alle kahden johdon väliin ja usein se on vähän eri paikassa kuin muut koirat, ihmetellen sitten missä kaikki ovat. Sylissä Pasi viihtyy oikein hyvin.

 

Viime viikolla olimme ensimmäistä kertaa molemmat poissa kotoa yön Surigaossa hankintareissulla. Koirien seuraksi pyysimme Tasion, joka oli vastuussa aikanaan Eeron yhtäkkisestä meille tulosta. Me käyttäydyimme aivan kuin pienten lasten vanhemmat, jotka jättävät lapsensa ensimmäistä kertaa hoitoon jollekin. Mietimme koko päivän joko voi soittaa ja kysyä kuulumisia. Kun sitten illalla soitimme, eikä koiravahti vastannut heti, aloimme soittelemaan muille työmiehillemme  ja mietin myös ketä kaveriani kehtaisin pyytää ajamaan Malinaoon katsomaan että kaikki on kunnossa.

 

luonnollisesti kaikki oli kunnossa, koiravahdilta oli vain puhesaldo lopussa. Ilmeisesti kuitenkin pelästytin vahdin hysteriallani sen verran, että seuraavana aamuna 4:30 tuvi viesti, jossa kysyttiin, voiko Eerolle antaa aikuisen koiran nappuloita kun penturuoka on loppu ( oli hetken loppu koko saarelta). Täällä suurin osa koirista syö lähinnä sen mitä ruokapöydästä jää.

 

Koirista on valtavasti iloa, vaikka välillä vähän aamuherätykset väsyttävätkin ja vaikka kohta joudummekin ostamaan kaikille raksamiehille uudet flip flopit. Ei voi olla huonolla tuulella esimerkiksi koiranpentujen kylpypäivänä!

 

 Eero lempipaikassaan eli pöydän alla.

 

 Pötköt kerrankin hiljaa ja paikallaan.

 

 Pasi Lee saarella.

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT