© 2015 by Kaisa & Lee

Ostamisen vaikeus

June 5, 2016

Kun jonain päivänä tulette käymään meillä saatatte ihmetellä joitakin sisustamisessa tai rakentamisessa tehtyjä valintojamme. Toisin kuin koti-Suomessa niin täällä aina ei itse pääsee vaikuttamaan siihen miltä jokin näyttää tai mistä se on tehty. Valintoja ohjaa se mitä on järkevästi saatavilla. Otan muutaman esimerkin.

 

Esimerkki 1, pyyhekoukku:

- Suomessa löytyy satoja ellei tuhansia erilaisia vaihtoehtoja pyyhekoukulle. Edulisimmat maksavat muutamia kymmeniä senttejä ja ylärajaa tuskin edes on. Sen sijaan täällä saarella ei käytännössä ottaen ole edes yhtä sitä yhtä ainoaa vaihtoehtoa. Hankkiakseen pyyhekoukkuja pitää lähteä laivalla aamuyöstä naapurisaarelle. Siellä voi tehdä valintoja jopa viiden erilaisen koukun välillä. Tarjolla on melko rumia, kamalia ja ihan ok näköisiä koukkuja.

Päädyt ostamaan ihan ok näköisiä koukkuja. Sen jälkeen laivalla 3,5h takaisin Siargaolla ja perillä toteat että nämä koukut ovat kamalia eivätkä oikein edes sovi meille. Lähdetkö palauttamaan? Vaihtamaan toisiin? Et, sillä siihen tuhraantuu koko päivä. Sen sijaan päädyt tilaamaan koukut netistä. Pitkällisten pohdintojen ja pähkintöjen jälkeen tilaat omasta mielestäsi hienot, hieman kalliimmat koukut. Kun pyyhekoukut saapuvat perille ne ovat tavallaan ihan hyvät mutta ei kuitenkaan sellaiset kuin olisit oikeasti halunnut.

 

Esimerkki 2, tikapuut.

Saattaa kuulostaa erikoiselta mutta rakennuksellamme ei ole vielä tähän mennessä tarvittu tikapuita. Jonkinlaisia bambutikapuu-viritelmiä on näkynyt mutta ns "kunnollisia" ei ole. Nyt kuitenkin on ollut tarvetta kunnollisille tikapuille sillä mökkien kattoihin on täytynyt kiinnittää lamppuja. Katon sisäkorkeus on kuitenkin monta metriä, joten ihan tuolin päällä seisomalla lampun asentaminen ei onnistu. Toisaalta, ei meillä sitä tuoliakaan vielä ole. Kävin kiertämässä General Lunan muutamat rautakaupat läpi ilman tulosta. Sitten ajoin motskarilla parin kymmenen kilometrin päähän Dapaan. Sieltä löytyi yhdet, kalliit, tikapuut. Päätin siirtää tikapuiden hankinnan Surigaossa käyntiin, ostaisin sieltä sitten oikeasta rautakaupasta tikapuut jotka toisin laivalla sitten tänne. 

 

Aamulaiva oli jostain käsittämättömästä syystä ensimmäistä kertaa täynnä. Joten jouduin ottamaan seuraavaan, tuntia myöhäisemmän laiva joka on myös aamulaivaa 30-45min hitaampi. Tehokas rautakauppa-aika supistui lähes puoleen sillä perillä ennen paluuta ehdin olemaan alunperin reilu 3h. Nyt siis enää vajaat pari tuntia. Tikapuut eivät olleet hankintalistalla ykkösenä vaan piti hankkia myös varaosia, teriä ja hihnoja, koneisiin. Hoidin ne vauhdilla ja sitten siirryin pikkubussilla kaupungin reunalla sijaitsevaan rautakauppaan. Minun piti ostaa myös liukuoviin ja ikkunoihin kahvat. Ilokseni kaupasta löytyi

uudenlaisia, mukavempia kahvoja, joten otin niitä 24 kappaletta. Tikapuu hankinta kaatui siihen että vaikka kaupassa oli tarjolla vaikka minkälaisia tikkaita niin yksikään niistä ei ollut taitettavaa mallia. Jos olisin ostanut riittävän pitkät tikkaat olisi niiden täytynyt olla yli 3 metriä pitkät. Sellaisten kanssa laivan käytävillä taiteilu ei suju joten tikkaan jäivät kauppaan. Ehdin juuri ja juuri paluulaivaan. 

 

Perillä huomasin että ostamani 24 kahvaa eivät sovikkaan meidän oviin. Saldona koko päivän kestäneestä hankintareisusta oli ei mitään. Kävin seuraavana päivänä hakemassa naapurikylästä ne kalliimmat tikapuut.

 

Joskus sitä kaipaa sitä perhanan "ikeaa". Tai pääsisipä Bauhaussiin ostamaan mitä tarvitsee eikä sitä mitä nyt sattuu järkevästi olemaan tarjolla.

 

Esimerkki 3, harava:

Olimme muutama kuukausi sitten hankkineet haravan. Sellaisen vähän tukevamman jolla siivottiin kaikenlaista rakennusjätettä. En ollut tarvinnut sitä vähään aikaan mutta nyt kun laitoin etupihalle puun paloja kävelypoluiksi niin olisi haravalle ollut käyttöä. Etsin sitä joka paikasta ja kyselin työmiehiltä että oletteko nähneet haravaa. Lopulta sain selville että barangay kapteeni (kyläpäällikkö) oli aikaaa sitten jo käynyt hakemassa sen lainaan. En halunnut häiritä herra Kyläpäällikköä moisella asialla joten päätin hankkia uuden haravan. Ei ole vaikea homma, ostaa yksi harava. Kiersimme Kaisan kanssa General Lunan kauppoja etsimässä haravaa. Paras mitä tuli vastaan oli surkea kiinalainen tekele joka soveltui lähinnä lasten hiekkalaatikkoleikkeihin. Naapurikyläkään ei tuottanut toivottua lopputulosta. Jatkoin pihahommia ilman haravaa mutta sitten sattumalta rautakauppaan oli tullut harava. Käyttäytymiseni muistutti entisen Itä-Saksan asukkaan touhuja kun hän on kuullut että uimalakkeja olisi saatavilla. Äkkiä kotoa hakemaan rahaa. Jota ei ollut joten vielä nopeampaa Dapaan automaatille hakemaan rahaa ja sormet ristissä toivomaan että se toimisi tänään ennen kuin harvava myytäisiin. Onneksi pankkiautomaatti antoi rahaa ja ehdin ajoissa kauppaan maksamaan hintaansa arvokkaammaan haravan.

 

Jos touhuiluni purkaa osiin huomaa että monen päivän touhuamisen tuloksena sain hankittua tikapuut ja haravan. Asiat joiden hankkimiseen menee kotopuolessa hetki eikä asiaa ajattele sen enempää.

 

-Lee-

 

- Minne paikalliset ripustavat pyyhkeensä jos heillä ei ole pyyhekoukkuja? Hyvä kysymys sillä kahdessa edellisessä majapaikassamme ei kylpyhuoneessa ollut pyyhekoukkuja joten suihkun ajaksi laitoin pyyhkeen lavuaariin.

 

 Etumökkien lattiaa on viimeistelty. Vielä päälle hinkataan jalalla puolikasta kookospähkinää.

 

Surffilauta ja rikkalapio- mitä muuta ihminen voi tarvita? 

 

 Etupihalle on tullut puiset askelmat.

 

 Keittiö on vielä hieman kesken.

 

 Ison talon katto on lähes valmis.

 

 Takapihalle on alkanut nurmikon istutus. Kaisa ja juuri "se" harava.

 

 Ison talon alakerran lattiat ovat lähes valmiit.

 

 Leikataanko katon reuna siistiksi vai ei?

 

 Portaat.

 

 Minkälainen kädensija?

 

 Alhaalla valmistuu sänky.

 

 Yläkerta ja nipakatto.

 

 Yläkerran katto tulee olemaan korkeampi kuin etumökkien.

 

 Etupiha alkaa siistiytymään ja huomenna tulee nurmikkoa myös vasempaan reunaan.

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT