© 2015 by Kaisa & Lee

Sekalainen kokoelma pohdintoja

May 15, 2016

 

Tämä postaus ei ole koira- eikä rakennuspostaus vaan sekalainen kokoelma Siargaolla tähän mennessä vastaan tulleita asioita jotka ihmetetyttävät sekä omia ajatuksia menosta täällä. Nämä eivät ole missään aika tai tärkeysjärjestyksessä.

 

Ruokakaupassa asiointi. Oikeastaan se on aika helppoa sillä kauppa on pieni ja sieltä löytyy peruselintarvikkeita kuten munia, maitoa ja muroja. Kasviksia ja hedelmiä sieltä ei voi ostaa vaan ne on ostettava torilta. Kaupassa on 5 hyllyriviä. Hämmästyttävää on se että tavaroiden järjestystä tunnutaan muuttettavan vähintään kerran viikossa. Maito on eri hyllyssä kuin kerma joka on kaupan toisella puolella ja ensi viikolla se on jossain muualla. Hyllyn yläosassa on esimerkiksi muropaketti. Sen sijaan että loput vastaavat tuotteet olisivat rinnakkain onkin ne kätevästi laitettu hyllyn toiselle puolelle. Eli joudut kiertämään hyllyn toiselle puolelle todetaksesi että ei tämä ollutkaan parempi kuin edellinen paketti joten joudut kiertämään takaisin toiselle puolelle hyllyä.

 

Liikenne. Filippiiniläisillä on jopa italialaisia paremmat taidot kyetä ajamaan lujaa pieneltä tieltä päätielle ilman että kääntävät päätään. Ilmeisesti he kuitenkin jotenkin pystyvät näkemään sen että olet tulossa päätietä pitkin ja ehdin hyvin eteesi. Tunne on kuitenkin aika kuumottava kun motskarin päällä on 5 filippiinoa ja kukaan ei kiinnitä mitään huomiota risteävään liikenteeseen, sekaan vain! Kun filippiinomotoristi haluaa kääntyä vasemmalle hän ryhmittyy ensin kaistan oikeaan reunaan, pysähtyy ja kääntyy molempien kaistojen yli ilman vilkkua.

 

Tavaroiden ja ihmisten kuljettaminen. Harvassa on ne päivät jolloin en ihmettele paikallisten kykyä pinota huikeaa ihmisiä ja tavaroita moottoripyörän kyytiin. Motskareissa on usein katto jonka päällä saattaa on kaksi nojatuolia. Kyydissä istuu yksi kaveri poikittain takin päällä. Sitten tulee kuljettaja jonka takana istuu vielä 3-4 henkilöä. Viimeinen ei näytä edes pitävän mistään kiinni ja pyllykin on vain muutaman sentin verran penkillä. Sen lisäksi kyydissä on kukko, possu ja vesikanistereita.

 

Tarjoilulämpötila. Tarjoilin taas viime viikolla työmeihille palkkapäivänä rommia ja kokista. Ihmettelin että mitä herrat oikein irvistelevät, tämähän on tätä samaa mitä aina. Irvistelyä aiheutti se että olin laittanut kokiksen jääkaappiin ja tarjoilin sitä kylmänä. Kuulemma maistuisi paremmalta lämpimänä.

 

Viini. Pari päivää sitten kokkasin pihalla risottoa joka oli kummastuksen aihe, ei riisiä noin kuulu valmistaa. Tarjosin työntekijällemme jonka ruokavalioon kuuluu lähes päivittäin 80% rommia, lusikallisen viiniä. Enempää ei halunnut maistaa ensimmäisellä kerralla. Lusikallinen viiniä aiheutti irvistelyä ja namaan vääntelyä- oli kuulemma niin vahvaa. Viini oli vahvuudeltaan 12%.

 

Leipä. Tai oikeastaan sen puute. Täällä on melko paljon pieniä leipomoita mutta niistä joka ikinen myy vain makeaa vaaleaa leipää. Tai oikeastaan se muistuttaa enemmänkin pullaa mutta on paljon höttöisempää. En ole varmaan syönyt viimeisen puolen vuoden aikana kuin 2-3 palaa leipää.

 

Makeus. Pääsääntöisesti kaikkea ruokaa maustetaan runsaalla sokerilla. Paras esimerkki on ehkä tomaattipasta. Jos meillä syödään tomaattipastaa ns. arkiruokana niin täällä se on erityisesti joulunajan juhlaruoka. Kun maistaa ensimmäisen kerran maistaa paikallisesti tehtyä tomaattipastaa niin luulee että kokilla on kaatunut vahingossa 1/2 kg sokeria kastikkeeseen. 

 

Alitajuiset merkitykset. Näyttää siltä että onnistun kirjoittamaan ja valokuvaamaan erilaisia alitajuisia merkityksiä joista en edes itse ole tietoinen. Itse olen pyrkinyt siihen että jos kuvassa olisi tornado kirjoittasin kuvatekstiin kuvassa olevan tornado enkä kertoisi kuvassa olevan kaunis aamu. Tai jos jossain valokuvassa joku on selin kameraa kohti se ei johdu siitä että esimerkiksi siitä että toinen meistä on vihainen vaan siitä että kyseisessä valokuvassa nyt vaan satutaan olemaan selin kameraa kohti. 

 

Hyvä mieli. Perhana että tämä on jo nyt ollut loistava päätös. Olen päässyt oppimaan rakennuksella sellaisia asioita joita ei olisi muuten mahdollista oppia missään. Omalla tavallaan olisi todella hienoa jos voisin jatkaa rakentamista ja voisin edelleen viettää aikaani näiden englantia osaamattomien miesten kanssa ja ihmetellä bambuseinän asentamista ja ihailla sitä miten kaidepuuta työstetään käsin. Tuntuu myös uskomattomalta kun aamulla herää viiden aikoihin ja saa katsella sängystä auringon nousua. On upeaa käydä päivällä uimassa omassa rannassa ja illalla kävelyllä kun tuuli on tyyntyt ja auringon lasku luo kauniin (se on vain kaunis pilvi, ei tornado) valon pilviin.

Tekisinkö uudestaan tämän? Kyllä.

 

-Lee-

 

 Lik Lik opettaa kalastamaan.

 

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT