© 2015 by Kaisa & Lee

Koirasairaala Syke

May 13, 2016

Meille siis saapui Eero. Minulla on viimeksi ollut koira teini-ikäisenä ja pentu, kun olin ala-asteen toisella luokalla, ja silloin hoidosta kovin suuri osa ei ollut minun vastuullani. Yhdenkin pennun kanssa siis on ihan tarpeeksi tekemistä ja oppimista.

 

Kolmantena päivänä Eeron tultua meillä alkoi kuitenkin tapahtua.

Papi, Eeronkin sijaisemo, alkoi saada kummia oireita, Se hieroi päätänsä pahvilaatikkoon, nyki omituisesti ja tuntui sekavalta muutenkin. Iltaa kohti sen tila vain huononi. Oli tietysti sunnuntai, jota seurasi vaalipäivä, eli tuplapyhät edessä. Eläinlääkäri ja kaikki muutkin olivat lähteneet kotiseudulleen äänestämään. Yllättäen sain kuitenkin Surigaon eläinlääkärin kiinni puhelimella ja aloimme pitää yhteyttä Facebookin kautta. Minä lähetin kuvia ja videon koirasta, ja hän aika nopsasti teki diagnoosin. Kyseessä oli milk fever, eli kalsiumin puutostila. Kuulemma yleinen koirilla, joiden ruokavalio on ollut puutteellinen ja jotka imettävät. Vakava juttu, joka helposti johtaa kuolemaan. Oireet ja koko kuvio muutenkin sopi Papiin, Sehän on periaatteessa kulkukoira, joka vain on päättänyt asettua rakennusmiestemme luo, ja ruoka luultavasti on ollut riisiin painottuvaa, samaa kuin miehilläkin.

 

Iltapäivällä Papi oli jo todella huonossa kunnossa. Se oli aivan kuuma, tärisi ja kramppasi niin että ei saanut suuta auki.Rakennusmiehemme Tatayn kanssa pidimme siitä kiinni ja syötimme eläinlääkärin ohjeen mukaan sille ruiskulla maitoa hampaiden välistä. Papi olisi tarvinnut kalsiumpistoksen, mutta kaikki paikat, mistä sitä olisi voinut etsiä, olivat kiinni. Oli todella epätoivoinen fiilis. Samaan aikaan meidän piti pitää huolta Papin 1,5 viikkoisista pennuista. Pojat ryömivät talon alle hakemaan ne, sijoitimme ne terassille pahvilaatikkoon, ja ruokimme niitä tuttipullolla. Vuohen maito kuulemma olisi ollut parempaa kuin lehmän maito, mutta sellaista ei löytynyt. Suoraan sanottuna pelkäsimme että Papi ei näe enää seuraavaa aamua, ja aloimmekin etsiskellä keinoemoa pikkupennuille.

 

Kuin ihmeen kaupalla seuraavana aamuna Papi tulikin aamulla häntä heiluen puskista, heikkona, mutta toivoa antaen. Ja alkoi imettää pentujaan. Päätimme että emme anna Eeron enää mennä apajille, jotta Papi saa toipua.

 

Olemme syöttäneet Papille nyt paljon maitoa ja maitojauhetta. Saimme myös kalsiumpiikin Dapasta, mutta emme vielä antaneet sitä, koska Papin kunto oli niin hyvä.

 

Pötköt, eli pennut, ovat takaisin talon alla. Papi imettää niitä ja me yritämme pitää huolta siitä, että se saa paljon kalsiumia. Ja yritämme myös pitää Eeron poissa Papin luota, ettei se pääse imemään maitoa ja uuvuttamaan sitä. Eero pärjää kyllä ilmankin.

 

On myös oma hommansa pitää Eero Erikoisagentti poissa pötköjen luota, sillä sen otteet ovat hieman liian kovakouraiset. Se ei oikein ymmärrä, että ei ole ok seistä toistaiseksi sokeiden ja puolustuskyvyttömien vauvojen päällä, tai retuuttaa niitä niskasta.

 

Koirahommat ovat olleet sen verran intensiivisiä, että ovat tulleet uniinkin. Näin nimittäin toissa yönä unta, että edellisessä majapaikassa kanssamme hengaileva koira oli kuollut, ja jättänyt meille perinnöksi neljäkymmentä euroa!

 

 

 

Eeron erikoiset unet 

 

 Embo ja Lambi?

 

 Vai Tuutti ja Mörkö?

 

 Urhea Papi

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT