© 2015 by Kaisa & Lee

Mitäs tällä kertaa?

May 9, 2016

On näköjään tullut tavaksi että yhteinen reissumme Surigaoon tarkoittaa sitä, että jotakin ennalta arvaamatonta tapahtuu. Olimme siis löytäneet noin kaksi viidesosaa tarvitsemistamme tavaroista ja saaneet myös viimein paketin joka oli lähetetty marraskuussa Suomesta. Se siis toimitettiin Surigaoon viiden kuukauden matkan jälkeen.

 

Iso paketti aiheutti ongelmia laivaan noustessa. Olemme raahanneet laivassa isoja lasteja aikaisemminkin, mutta aina erillisissä pakkauksissa. Iso pahvilaatikko kuitenkin laskettiin rahdiksi, eikä henkilökohtaiseksi matkatavaraksi, joten tiedossa oli henkeäsalpaava viranomaisluukkumaratooni, joka kesti noin 40 minuuttia, ja sisäsi paperin tai leiman hakemista yhteensä 13 eri henkiötä. Ja kaikki tämä kokonaisen 88 peson takia eli alle kahden euron tulli- ja satamamaksujen takia.

 

Dapaan saapuessamme alkoi uusi hulabaloo. Vuorossa oli tricyklon etsintä, joka suostuisi viemään lastin Malinaoon järkevään hintaan, kantajien kanssa vääntäminen, ja jälleen kummallisten uusien satama- ja viranomaismaksujen suorittaminen, jotta saisimme tämän mystisen pahvilaatikon “vapautettua” satamasta:

-Maam, teidän täytyy maksaa vielä 36 pesoa tuonne siniseen kioskiin.

-Jaaha, mikäs kioski se on? Maksoin jo satasen laivahenkilökunnalle.

-Maam, muuten ette voi viedä pakettia satamaalueelta

Seuraavalla luukulla:

- Minun käskettiin maksaa tänne 36 pesoa, en tiedä miksi.

- Maam, se on 48 pesoa.

-Ihan sama, saanko jonkun paperin että olen maksanut

Ja käteen lyödään kuusi kuittia ja erilaisia rahtikirjoja.

 

Kun saavuimme lastin kanssa Malinaoon, saimme toiveikkaan uutisen. Vessa toimii ja suihkuakin oltiin jo kytkemässä!  Kello oli vähän yli viisi iltapäivällä ja kykimme kaikki kurkkimassa kaivoa ja pumppua, sillä miehet olivat päättäneet että pääsemme suihkuun sinä iltana. Yht’äkkkiä soi puhelin. Tassio, kotiin äänestysmatkalle lähdössä oleva työmiehemme, soitti hädissään ja selitti jotakin sekavaa. Hän halusi meidän tulevan heti hänen luokseen ja hakevan koiranpennun. Kaiken muun kaaoksen keskellä me nappasimme kangaskassin ja ajoimme katsomaan tilannetta. Paikan päällä Tassio selitti, että hän on lähdössä neljältä seuraavana aamuna, koiran pennuista kaksi oli mystisesti kadonnut ja kolmas oli tallella. Meidän pitäisi ottaa se heti mukaan, koska muuten siitä ei kukaan pitäisi huolta.

 

Niin me ajoimme kotiin mustan pikkuruisen pennun kanssa, jolla on valkoiset sukat takajaloissa ja se muutti meille kaiken muun muuttokaaoksen sekaan. 

 

Matkalla Surigaoon. 

 

 Surigaon satama.

 

 Rautakauppa

 

 Tricyklolla vietiin hankitut tavarat Malinaoon.

 

 Eero, 1,7kg.

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT