© 2015 by Kaisa & Lee

Vesitankki ja koripalloa

March 6, 2016

Kuluneet päivät ovat olleet työntäyteisiä ja kummallisia. Loppuviikosta lähdin taas Surigaoon kello 5.30 lähtevällä laivalla. Matka sinne kestää, kelistä riippuen, 3,5 tuntia. Sinä aikana ehtii lukemaan kirjaa tai ottamaan torkut epämukavassa penkissä.

 

Surigaossa kävin viemässä TAAS takuu huoltoon Stanleyn sirkkelin. Muut työkalut kestävät hyvin mutta tuo on täysi romu. Tällä kertaa se kesti viikon. Ostinkin tällä kertaa Makitan sirkkelin. Samalla kävin ostamassa lavuaareja, hanoja, ventiileitä jne.

Olin edellisenä päivänä soittanut kyseiseen rakennustarvike myymälään ja kysynyt että onko teillä vesisäiliöitä koossa 2000l? Kuulemma löytyy. Nyt kun yritin ostaa sitä ei niitä ollutkaan. Eikä ollut vesipumppujakaa vaikka piti. Tilanteelle ei voinut mitään joten pyysin että toimittavat ostamani tavarat seuraavaksi aamuksi satamaan josta ne lastataan laivaan.

 

Lähdin etsimään vesisäiliötä muualta ja päädyin lopulta erään myymälän omistajan juttusille. Heiltä löytyy säiliötä ja pumppuja. Vesisäiliöllä on kuitenkin reilusti kokoa joten se piti toimittaa satamaan kuorma-autolla. Olin käynyt aikaisemmin kysymässä satamasta että otatteko laivaan myös ison vesisäiliön. Kyllä ottavat. Rautakaupan omistaja oli kuitenkin sitä mieltä, että siihen laivaan ei tuo mahdu. Herra soitti satamaan ja sieltä vahvistettiin että kyseinen säiliö ei mahdu mukaan. Minut ja vesisäiliöni nakattiin kuorma-auton kyytiin ja lähdettiin etsimään toista laivaa joka ottaisi säiliöni kyytiin. Lopulta löytyi laiva joka lähtee seuraavana aamuna klo 5.00 Siargaoon. Ongelma oli nyt, että vesisäiliöni oli menossa eri laivalla kun vessat. Yritin soittaa ensimmäiseen myymälään jotta toimitusosoite muuttettaisiin. Kukaan ei vastannut joten jouduin lähtemään takaisin kaunpungin toisellepuolella olevaan rautakauppaan. Vessat ja muut tavarat pakattiin kyytiin ja sain taas kuorma-auto kyydin takaisin satamaan. Ärsyttävää oli se että myyjät avasivat kaikki lavuaari- ja 

vessapakkauset ja näyttivät että ne ovat ehjiä. Tavarat siis poistettiin suojapakkauksista ja laitettiin kohti Siargaota.

 

Seuraavana aamuna olin hyvissä ajoin satamassa ja tarkastin että kaikki tavarat oli pakattu mukaan. Laiva oli enemmän kuin epämukava. Se muistutti hieman jonkinlaista kantosiipialusta. Sisällä oli lattiasta irtiolevia puisia penkkejä jotka heiluivat aallokon mukana. Päästyäni Siargaon satamaan piti minun löytää jostain kuorma-auto kuljettamaan tavarat Malinaoon. Ajelin moottoripyörällä pitkin kaupunkia kyselemässä jahka jollain kuljettajalla olisi asiaa Malinaoon. Löysin kuorma-auton ja tavarat siirrettiin sen kyytiin ja lähdin itse ajamaan edeltä. Lopulta tavarat tulivat ehjinä perille Surfing Carabaon pihaan. Siihen mennessä oli viikon palkkojen suuruskin selvinnyt jotain lähdin takaisin Dapaan hakemaan palkkarahoja.

 

Iltapäivällä oli palkkojen maksun aika. Ja kuten olen aikaisemmin kertonut, sisältää se aina rommia. Niin tälläkin kertaa. Erona tällä kertaa oli se että Malianaon kylässä oli kylänpyhimyksen juhla joten herrat olivat päättäneet myöhemmin lähteä viettämään railakasta juhlailtaa. Itse olin aivan poikki, mutta kun tietää kuinka tärkeää on, että herra Pomo on mukana, niin suostuin lähtemään mukaan. Sovimme että näemme klo 21 rakennuksella, josta lähdetään yhdessä paikallisella urheiluhallille ts katettu betonilattia. Siellä oli hyväntekeväisyysdisco joka tarkoitti sitä että DJ:ltä sai toivoa kappaletta maksua vastaan. Toivomuksen jälkeen kuulutettiin kuka sitä oli toivonut ja paljonko oli maksanut. Ei siinä mitään, mutta kappaleen toivojan piti olla esitanssijana omalle kappaleelle.

 

Mökä oli hallilla korvia huumaava. Herra Pomolle haettiin heti oma pöytä ja tuoli. Tähän on alkanut jo tottumaan joten en alkanut vastustelemaan. Hetken istuttuani lähdin "tiskiltä" (reikä seinässä) hakemaan herroille juotavaa eli pari pulloa rommia. Samalla kun seison rommipullot kädessä ja olen maksamassa ostoksia kuulen kuinka kaiuttimista kuuluu Mr. Lee fron Hinland..... Ei helkutti. Eivät kai rakennusmiehet ole menneet toivomaan jotain biisiä omissa nimissäni! No, menen takaisin pöytään ja tanssilattia on tyhjä. Perhana. Karaoke menee vielä jotenkin pienessä porukassa mutta koko kylän edessä tanssiminen ei todellakaan enää käy. Rakennusmiehet ovat myöskin hiljaisia... Mietin hetken että menenkö oikeasti tanssimaan yksinään keskelle urheiluhallia. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, pokka ei kestä. Hetken päästä kuulutetaan: Mr. Lee from Pingland ja jotain puhetta mistä en saa selvää. Yksi miehistä sanoo että sinua on kuulutettu kylän kapteenin pöytään jo kaksi kertaa, olisi syytä mennä. Hitto! Se vasta olisikin ollut hyvä temppu kun olisin mennyt tanssimaan yksinään keskelle urheiluhallia vaikka olisi pitänyt mennä kylän tärkeimpien miesten pöytään.

 

Menin kylän tärkeiden herrojen pöytään ja siellä tarjottiin heti rommia. Hetken keskustelun jälkeen minulta pyydettiin palvelusta. Olin hetken ihmeissäni koska tavallisesti kylän kapteenilta pyydetään palveluksia, ei meiltä. Minulta kysyttiin että olisiko sopivaa jos minä kustantaisin tulevaa Siargaon koripalloturnausta varten Malinaon kylän koripallojoukkueelle pelipaidat ja joukkue nimettäisiin Surfing Carabaoksi? "Niin että minulla olisi tavallaan oma koripallojoukkue?" -kysyin. Kyllä vastasi kapteeni. Onneksi minulla oli painattamani Surfing Carabao t-paita päällä joten logo ja värit saivat alustavan hyväksynnän kylän herroilta. Paitoja tarvitaan 12 kappaletta. Pelaajile, valmentajalle ja kapteenille ja minulle.

 

Viikonlopun aikana olen siis ostanut vesitankin, pummpuja ja saanut omalla nimellä varustetun koripallojoukkueen. Tälläiset päivät ovat juuri niitä syitä miksi olen päätynyt rakentamaan taloja tänne. Ei sitä aamulla tiedä mitä ilta tuo tullessaan.

 

-Lee-

 

Laiva on lastattu vesisäiliöllä 

 

 Suomi, tuo suuri oliivintuottaja maa. Siargaolaisesta kaupasta löytyy suomalaisia oliivija. Sieltä löytyy myös Sexy Chix kananjalka säilykkeitä sekä legendaariset 

kukkotappelut DVD.

 

Electro- hieronta-alkoholi, 40% ratkaisu.

 

 Hotellin aamiainen, riisiä ja munaa.

 

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT