© 2015 by Kaisa & Lee

Pikkuhiljaa saarimoodiin

December 16, 2015

 

Yllättävän nopeasti sitä taas vaihtaa sivistyneen kaupunkielämän saarielämään. Ensimmäiset  kolme päivää olin siis ilman matkatavaroita. Ostin yhdet shortsit ja havaitsin/muistin, että eihän täällä oikeastaan tarvitse mitään. Aloin saman tien miettiä, mitä ihmettä aion tehdä matkalaukullisella vaatteita, kaikenlaista kosmetiikkaa ja muuta kamaa?

 

Aikaisiin aamuherätyksiin tottuu nopeasti. Viiden jälkeen porukka alkaa säntäillä edestakaisin huutelemassa mille surffispotille olisi lähtö. Ja kahdeksalta illalla on täysin normaalia tuntea olevansa valmis unten maille.

 

Asumme tuttavan majatalossa siihen saakka kunnes ensimmäinen oma mökki valmistuu, huone on pieni, siellä ei juuri ole säilytystilaa ja suihku on viileähkö ja vettä suihkuaa heikolla paineella ja harvasti. Paikka on lähellä General Lunaan menevää päätietä, jossa liikenne on entisestään kasvanut ja meteliä on.  Mutta korvatulpat on keksitty, sänky on tukeva ja kylmään suihkuun tottuu. Ja kaikkihan on vain väliaikaista.

Plus naapurissa asuvat hauskat manilalaistytöt ovat ruokkineet meidät jo monena iltana.

 

Muutamia asioita joita en muistanut:

-karaoke on täällä nimeltään videoke ( karaokevideot ovat riemastuttavia, niissä kuvataan mm. Moottorikelkalla hyppimistä hyppyristä tai laiturilta veteen hyppäävää sikaa).

-shampoo myydään pienissä annospusseissa.

-kunnon perheen isä ostaa mieluummin automaattivaihteisen skootterin, kuin moottoripyörän, koska silloin on helpompi ajaa vauva sylissä ja ruokakassi kädessä kun ei tarvitse käyttää kytkintä.

 

Suurimman muutoksen itsessään huomaa siinä, että hymyilee kokoajan. Kun ympärillä kaikki hymyilevät, nousevat omatkin suupielet ylös väistämättä.

 

 Manilan tyttöjen valmistamia herkkuja

 

 Vain vesipuhveli vanhenee- vanha filippiiniläinen sananlasku

 

 Yöpalmuja

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT