© 2015 by Kaisa & Lee

Häslinkiä ennen lähtöä

December 12, 2015

Kun olin lähdössä Peruun, tuntui että Siargaolle pääsyyn on vielä ikuisuus. Andien jälkeen olin kohtalaisen poikki. Pimeys ei koskaan ole herkkua jet lagille, joten pari ensimmäistä yötä meni Rimakauhun ja rakkauden parissa. Loppujen lopuksi nuo kuusi päivää Suomessa kuluivat kiitäen. Luonnollisesti oli taas miljoona asiaa hoidettavana ja tuttuakin tutumpi lähtöpaniikki pääsi taas lievästi yllättämään.

 

Oli taas vaikea käsitellä asiaa nimeltä lähtö. Olen lähdössä, käytännössä muuttamassa Filippiineille. Aina kun olen muuttanut ulkomaille tai muuten lähtenyt pitkälle reissulle, on tuntunut siltä, että lähden matkaan jotenkin kevyesti ja valmistautumatta. Jotenkin ymmärrän sen lähdön aina vasta, kun on siellä jossakin ollut jo jonkin aikaa. Yritin kovasti miettiä mitä kaikkea sitä tarvitsisi, mutta vaikeaa se oli. Lee onneksi  sanoi skype-keskustelun aikana juuri ne oikeat sanat: et sinä täällä kauheasti mitään tarvitse.

 

Toinen juttu on se, että en osaa näihin lähtöihin suhtautua ikinä mitenkään kovin juhlallisesti tai niin, että se olisi jollain tavoin lopullista. Tämäkin oli vain lähtö lähtöjen joukossa. Kai se on jonkinlainen opittu elämänasenne.

 

Viimeiset kuukaudet Suomessa, tai siis lähinnä työmatkoilla,  olivat lievästi sanottuna hektiset. Niin paljon tapahtui, ettei pää meinannut pysyä mukana.

Niinpä onkin ihanaa pamahtaa Siargaolle, missä aika pian tietää pääsevänsä osaksi kiireetöntä arkea.

 

 

Aikaan ennen Siargaolle lähtöä kuului mm. uintia merileijonien kanssa... 

 ...Mi Teleférico La Pazissa.

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT