© 2015 by Kaisa & Lee

Ehkä huomenna.

September 6, 2015

Saavuin perille muutamia päiviä sitten. Juuri mikään ei ole täällä muuttunut. Ja samalla oikeastaan kaikki on muuttunut. Tuntuu että lähes jokapuolella minne menee tai katsoo on käynnissä jonkinlainen rakennusprojekti. Joko rakennetaan uutta taloa tai sitten rempataan olemassa olevaa liiketilaa entistä ehommaksi.

Uuden tien myötä liikenne tuntuu lisääntyneen. Mutta ei sitä vieläkään vilkkaaksi voi sanoa.

 

Olen saanut selvitettyä muutamia asioita eteenpäin. Asioiden hoitaminen ei ole täällä vaikeaa vaan se ennemkin omanlaistaan. Jonkun pienen asian hoitamiseen joudut kontaktoimaan useita eri henkilöitä jotta saat lopulta oikean tyypin kiinni. Sitten tätä oikeaa tyyppiä yrität käydä tapaamassa kolmena päivänä ja joka kerta

hän on ehtinyt lähteä jonnekkin mutta on huomenna taas täällä. Kysymykseen mihin aikaan huomenna herra olisi tavattavissa vastataan esimerkiksi:

-Kello 14. Ehkä. 

 

Hienoa on se että luonto ja vedet ovat olivat juuri niin kauniita kuin muistinkin. Vesi on kirkasta ja puhdasta ja kimaltelee tumman sinisen ja turkoosin eri sävyissä. Edelleen on yhtä sykähdyttävää mennä aikaisin aamulla vesille ja päästä katsomaan nousevaan aurinkoa.

 

Tällä viikolla pitäisi löytää paikallinen arkkitehti ketä pitäisi päästä jututtamaan, saada korjattu tontin piirustus, tavata lakimies ja käydä kunnantalolla tekemässä pari pientä lisäselvitystä.

 

-Lee-

 Näkymä tontin takaosasta merelle

 

 Näkymä tontin rannasta riutalle ja kohti vastapäistä Dakun saarta.

Daku vasemmalla puolella on lähin surfatava aalto.

 

 Uusi hieno tie.

 

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT