© 2015 by Kaisa & Lee

Suunta kohti itää

August 31, 2015

 

Lentokoneen inforuudun mukaan kirjoitan tätä Tbilisin yläpuolella, matkalla Roomasta kohti Hong Kongia. Kuitenkin päiväni alkoi kuin mikä tahansa aikaisen herätyksen päivistä. Kello herätti 5.30. Silmien avaamisen jälkeen siirryin suihkun kautta Kaisan kattaman aamiaisen ääreen. Tuntui siltä kuin olisin lähdössä aikaisin töihin.

 

Edelliset päivät ovat tuntuneet oudoilta.  Olen ollut iloinen siitä että kesän loppu, tai syksyn alku, on ollut lämmin ja kaunis. Iltaisin on ollut mukava lähteä kävelylle ja päästä nauttimaan viimeisistä kesäisistä päivistä.  Toisaalta on ollut haikea olo, ei ihan vielä. Vielä viikko Helsingissä ja tässä kodissa. Olemme alkuperäisestä suunnitelmasta useita kuukausia myöhässä mutta siitä huolimatta lähtö pääsi yllättämään. Viimeisenä päivänä tuntui että joka ikinen pieni asia vaatii osakseen enemmän tai vähemmän huomiota. Sain viime hetkellä automme myytyä mukavalle pariskunnalle. Outoa mutta itselleni tuli saman tien jollain oudolla tavalla ikävä Alfaa. Monien ennakkoluuloista huolimatta tämäkin Alfa on ollut uskollinen ja lähes ongelmaton matkantekijä.

 

Laukkuja pääsin pakkaanmaa vasta myöhään illalla, kello yhdentoista maissa. Edellisen vuoden pakkaamiseen, jolloin vuoden kamat oli mahdutettava yhteen rinkkaan, verrattuna Siargaon tavaroiden pakkaaminen oli naurettavan helppoa. Muutamia shortseja ja t-paitoja, eipä sitä paljoa muuta tule tarvitsemaan.

 

Lentokoneessa istuessa on aikaa miettiä monenlaista. Vaikka sitä on katsovinaan elokuvaa niin en oikeasti edes seuraa sitä. Ajatukset karkailevat omille, villalankakerää muistuttaville, teilleen.  Olen suoraan sanottuna kauhuissani. Mitä ihmettä me olemme tekemässä? Menossa rakentamaan Tyynen valtameren rantaan omaa resorttia. Miten tämä nyt pitäisi saada onnistumaan? Samaan aikaan olen todella helpottunut siitä että meillä on tämä mahdollisuus olemassa. Olisin peloissani jos ainoa tulevaisuuden mahdollisuuteni olisi sidottu vain Suomeen. Suomen taloudellinen tulevaisuus on pelottava sekä mielipide ilmastokin tuntuu valitettavasti siirtyneen voimakkaasti kiukun ja vihaamisen suuntaan.

Toivottavasti olen väärässä.

 

Viimeksi kun puhuin veljeni kanssa hän närkästyi siitä että en nähnyt tulevaisuuttani Suomessa kovinkaan valoisana. Hänen mielestä ”ruosteisten konttien rakentaminen autiolle rannalle ei ole ratkaisu mihinkään”. Ei se olekaan ratkaisu vaan se on seikkailu.

 

-Lee-

Siargaolainen vesipuhveli tekemässä vesipuhvelijuttuja mutakuopassa.

Please reload

Arkisto:

Please reload

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT