© 2015 by Kaisa & Lee

  • Kaisa

Marajaw na buntag ( Hyvää huomenta)


Kuten jo kerroimme, muutimme kylään nimeltä Salvaciòn. Kylä on pieni ja vaatimaton ja meille nimensä mukaisesti pelastus. Sinne ajaa Surfing Carabaosta noin 20 minuuttia, mutta tuntuu kuin olisi aivan eri ulottuvuudessa. Muistan Salvacionin tien siltä ajalta kun olimme Siargaolla ensimmäistä kertaa. Silloin se oli sateen jälkeen mutainen, mutkitteleva ja sen ajaminen kesti pienen ikuisuuden, mutta niin kaunis, että kylän läheisyydessä olevalle surffispotille ajaminen tuntui kannattavan pelkästään maisemien takia. Nyt tie on asfaltoitu kylään asti, ainostaan viimeinen pätkä talollemme vaatii hieman off-roading taitoja. Kylä ei silti ole juurikaan muuttunut. Kylästä saa sari-sari kaupan pientä valikoimaa elintarvikkeita ( lähinnä corned beefia, kananmunia olutta ja rommia) ja siellä on yksi ravintola homestayn yhdeydessä. Eli kaikki on hyvin samanlaista kuin Malinaossa sinne muuttaessamme.

Se tuntuu ihanalta, on kuin olisi saanut astua askeleen ajassa taaksepäin.

Lempiasioitani Salvacionissa on aamukävelyt koirien kanssa. Tällä hetkellä siis Eero ja Pasi ovat kanssamme uudessa kodissa ja muut koirat Khristinan ja hänen poikaystävänsä kanssa Surfing Carabaossa. Pasi siksi, että on riippuvaisin meistä ja Eero siksi, että naapurit Malinaossa ovat alkaneet vihamielisiksi Eeroa kohtaan. Eerosta on tullut syntipukki kaikelle. Jos jostain löytyy kuollut kana, Eero saa luultavasti syyt niskoilleen, vaikka ei olisi ollut lähimaillakaan. Ihan puhdas pulmunen Eero ei kuitenkaan ole, sillä se muun muassa pelästytti ja kaatoi naapuriresortissa vieraana olleen poliisipäällikön mutaiselle tielle rähmälleen( hihihi), mitäs tuli isolla moottoripyörällään kaasuttelemaan meidän pihaan. Joka tapauksessa päätimme että Eeron olisi hyvä olla toisaalla, ainakin toistaiseksi.

Eeroa joudumme pitämään kiinni uudessa kodissa, sillä vuohet kiinnostavat sitä vielä liikaa, ja kylässä vuohia riittää, sillä juuri ennen muuttoamme kylässä alkoi vuohien kasvatus projekti. Näin ollen käymme lenkillä koirien kanssa paljon ja viemme ne myös usein päivähoitoon Surfing Carabaoon kavereita moikkaamaan.

Mutta siis aamukävelyyn. Parasta on aamulla se, kun kömmin nukkumaparvelta alas ja vastassa ovat maailman iloisimmat koirat. Joskus heraamme kaikki 5:30, joskus sateisena päivänä vasta ennen seitsemää. Aikaisina aamuina näemme auringon nousevan kun lähdemme kävelylle. Kävelyn aikana pitää moikata tuttuja. Ensin naapurin koiria Göstaa ja Whiteyta. Niiden kanssa suhteet ovat monimutkaiset, hieman haukutaan, vähän haistellaan ja joskus, aamusta riippuen rähistään. Ihan vaan että kaikki tietävät paikkansa. Nyt naapurin köörissä on myös 4 pentua. Yksi on Whiteyn ja loput koiran nimeltä Sötis (vuokraisäntämme ovat ruotsalaisia ja he nimesivät koirat koska naapurit eivät itse nimeä koiriaan sen ihmeemmin) jonka toinen naapuri tappoi ikävässä välikohtauksessa. Pasia pennut kiinnostavat kovasti, kunhan eivät tule liian lähelle.

Koirien jälkeen saavutaan possurastille. Naapureiden possut ovat tienvieressä narussa, ja nostavat aamulla usein metelin, sillä luulevat meidän tuovan ruokaa. Possut kiinnostavat meitä vaihtelevasti, yleensä eivät juurikaan. Yksi possuista haluaisi kovasti sosialisoida, mutta koirat eivät enää jaksa innostua. Seuraavaksi vuorossa on yleensä vesipuhvelit. Ne köllivät kuopissaan tien molemmin puolin.

Niitä pitää hetki tuijottaa. Ne tuijottavat takaisin. Kun saavumme tien päähän, siellä on yleensä aamuisin vuohirasti. On aamuja, jolloin vuohet eivät kiinnosta pätkääkään, ja aamuja jolloin Eero haluaisi kovasti lähteä vuohien perään. Sitä yritetään kitkeä pikkuhiljaa. Yleensä vuohet kiinnostavat vähemmän jos ovat paikallaan. Mutta jos pikkuinen kili alkaa juosta ja määkiä, sen kanssa on vielä harjoiteltavaa. Pasi uskoo kiltisti kun sitä kieltää ja odottaa kun pyytää odottamaan, Eerolla veri vetää juoksemaan perään.

Paluu matkalla kanat saavat olla rauhassa, naapuri tulee vastaan sankonsa kanssa matkalla ruokkimaan possuja ja pikkupojat ihmettelevät remmissä olevaa Eeroa. Heidän mielestään Eero on varmaan tosi arvokas rotukoira tai sitten vihainen. He kysyvät mistä Eero on peräisin, ja kun kerron että General Lunasta Purok 5:n kaupunginosasta, heitä naurattaa.


93 katselukertaa
VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT