© 2015 by Kaisa & Lee

Vesipuhvelit donkkaa tykimmin

Kiirettä ja päänvaivaa ovat viime aikoina aiheuttaneet mm. nurmikon kastelu, eli veden kantaminen kaivosta ämpäreillä ( 2 kertaa päivässä), koska vesitornin pumppua ei ole vieä kytketty, suhteellisen konstikas uusi naapuri ( siitä tuonnempana, nyt pitää hieman ottaa etäisyyttä naapuriin) ja erilaiset virastot, joissa yleensä ei olla paikalla vaan maybe huomenna tai viikon päästä. Sen sijaan rakennuksella on tapahtunut paljon iloisia asioita, mm. ensimmäisen mökin lattia on valmistunut ja takapihan kaksikerroksinen pytinki nousee huimaa vauhtia. Muuttopäiväkin siis lähestyy kokoajan. Teoriassa. Paljon hyvää mieltä aiheuttavat myös työmiehemme. Tänään yksi heistä,Tassio, kysyi minulta ruohon k

Kyllä oma vesitorni pitää olla

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut lähes kaksi viikkoa. Pieneen kirjoitustaukoon on oikeastaan kaksi syytä, kiire ja kuume. Tätä edellinen viikko oli sahaamista Surigaoon ja takaisin, rakennustarvikkeiden hintojen tinkausta ja piirustusten selvittämistä. Ensimmäiset mökit alkavat olemaan valmiita, tai oikeastaan niiden piti olla lähes valmiita 1,5 viikkoa sitten, mutta puutavaran saatavuuden kanssa on ollut hieman ongelmia. Mökit on muuten melkein valmiita, paitsi lattiat puuttuvat. Ensimmäinen mökki on saanut myös ensimmäisen maalikerroksen. Kaiken värispekuloinnin päätteeksi päädyimme valkoiseen. Talot eivät kuitenkaan tule jäämään täysin valkoisiksi, vaan ikkunoiden ja etuseinän ovien

Surfing Carabao nousee

Tänään aamulla lähdin kylän kapteenin kanssa suunnittelemaan Surfing Carabao koripallojoukkueen asuja. Lopputuloksena päädyimme valkoiseen asuun joiden rinnassa lukee Surfing Carabao beach houses. Selkään tulee ilmeisesti nimi tai numero ja pienellä Surfing Carabao logo never grows old tekstillä. Ilmeisesti logo ja teksti ovat hyviä koska myöskin nuorison mielestä ne olivat loistavia. Tämän lisäksi kävin viemässä moottoripyörän määräaikaishuoltoon. Öljyn kanssa sille tuli hintaa 6 euroa. Huoltoa odotellassani löysin loistavan katukeittiön Dapasta. Eräänlaisia kevätrullia ja mykyjä jotka on täytetty possulla ja valkosipulilla. Yhdessä kylmän kaakaon kanssa ne maksoivat reilun euron. Myöhemmi

Vesitankki ja koripalloa

Kuluneet päivät ovat olleet työntäyteisiä ja kummallisia. Loppuviikosta lähdin taas Surigaoon kello 5.30 lähtevällä laivalla. Matka sinne kestää, kelistä riippuen, 3,5 tuntia. Sinä aikana ehtii lukemaan kirjaa tai ottamaan torkut epämukavassa penkissä. Surigaossa kävin viemässä TAAS takuu huoltoon Stanleyn sirkkelin. Muut työkalut kestävät hyvin mutta tuo on täysi romu. Tällä kertaa se kesti viikon. Ostinkin tällä kertaa Makitan sirkkelin. Samalla kävin ostamassa lavuaareja, hanoja, ventiileitä jne. Olin edellisenä päivänä soittanut kyseiseen rakennustarvike myymälään ja kysynyt että onko teillä vesisäiliöitä koossa 2000l? Kuulemma löytyy. Nyt kun yritin ostaa sitä ei niitä ollutkaan. Eikä o

Visaya, cebuano, surigaonon, siargaonon...

Filippiineillä on mukavaa se, että englanti on toinen virallisista kielistä ja sitä puhutaan laajalti. Tämä helpottaa expatin elämää suuresti, sillä viralliset dokumentit jne. laaditaan englanniksi. Käytännön tasolla paikallisen kielen oppiminen on tietysti asioita helpottavaa, integroitumista edistävää ja muutenkin mukavaa. Mutta mikä se paikallinen kieli sitten on? Koko maassa toinen virallinen kieli on pilipino eli tagalog. Siargaolla sitä ei juurikaan puhuta, lukuunottamatta mittavaa joukkoa Manilasta tänne rauhaa etsimään muutaneita paikallisia. No mitä kummaa Siargaolla oikein sitten puhutaan? Voisi sanoa että kieli kuuluu visaya- ( tai bisaya) kieliryhmään, muistuttaa vähän cebuanoa j
VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT