Kummallisia surffareita

Kuluneet reilut kolme viikkoa menivät todella nopeasti. Vaikka asioita sai vietyä eteenpäin jäi siltä paljon asioita kesken. Mutta yllättävän paljon sitä saa aikaiseksi kolmessa viikossakin, paikassa jossa kaiken pitäisi olla hidasta. Juttelin ennen lähtöä vielä arkkitehdin kanssa ja sovimme että on aika alkaa laatimaan konkreettisia piirustuksia. Ja meidän pitää saada lopultakin lyötyä kiinni se miten mökit tullaan asettelemaan tontille. Tontien kapeudesta johtuen omat haasteensa asettavat myös kaivo ja septitankki. Septitankkia ei huvittaisi yhtään laittaa mökkien lähettyville mutta toisaalta se pitäisi olla tarvittaessa helposti tyhjennettävissä. Kysyin häneltä myös sitä kuinka saamme säh

Karnevaalit

Viikonlopun aika ei ihmeitä tapahtunut. Aita alkaa olemaan valmis ja sitten on vuorossa kaivon ja septitankin tekeminen. En ole aivan selvillä että saako ne tehdä oikeasti ennen rakennuslupaa vai ei. Muut tekevät sen silloin kun sattuu huvittamaan mutta itse olen ajatellut noudattaa pykäliä ja sääntöjä mutta voi olla että erikseen on yleiset käytännöt ja viralliset säännöt. Tänään oli General Lunassa hulinaa normaalia enemmän. Ajoin keskustaan pikaiselle lounaalle mutta se venähti aika paljon pidemmäksi kuin alun perin olin suunnitellut. Lounaspaikkani oli kirkon vieressä ja lounaan aikana alkoi kuulumaan rumpujen pauke ja torvien soitto. Ohi alkoi pyyhältämään värikkäästi pukeutuneita tanss

Very good nice

Aamulla oli herätys klo 4.30 ja parin Oreokeksin mittaisen aamisaien jälkeen suuntasin aalloille. Aallot olivat isoja mutta eivät kuitenkaan niin isoja että olisi pelottanut liikaa. Cemetaryssä oli aamulla hyvin rauhalista ja meitä oli aalloilla vain kolme henkeä. Reilu tunti melomista ja sitten nopealle aamiaiselle jonka jälkeen vielä jatkettiin Matanjakin spotille. 8.30 oli aamun surffit hoidettu jonka jälkeen oli aika siirtyä päivän askareisiin. Aamupäivästä piti hoitaa muutamia juoksevia asioita, esimerkiksi piti viedä rahaa työmiehille bambu-seipäiden maksamista varten. Seipäät kuskattiin paikalle kolmipyöräisellä moottoripyörällä. Se on jännä homma minkä kaiken kuljettamiseen moottorip

Kookosaamiainen puusta

Tänään aamulla meillä oli työmaa-aamianen Walterin ja Albertin kanssa. Kaverit olivat saapuneet työmaalle ja olivat syömässä aamiaista. Aamiainen oli haettu lähimmästä puusta, tontilla kun kasvaa kymmeniä kookospalmuja. Kaverit kysyivät että maistuisiko itsellenikin aamainen. Albert kiipesi puuhun hakemaan kookospähkinöitä. Hetken päästä pääsin opettelemaan machetella kookospähkinän avaamista ja kuoresta lusikan valmistamista. Ensin juodaan vedet ja sitten hakataan pähkinä puoliksi ja kaavitaan sisus ulkokuoresta veistetyllä lusikalla. On aika siisti fiilis nauttia oman tontin hedelmiä. Tontti on saatu perattua ja huomenna sinne tuodaan bambua aidan rakentamista varten. Ja lauantaina alkaa i

Sataa sataa ropisee

Nyt on satanut jo toista päivää peräkkäin. Yöllä oli todella kova ja pitkä ukkonen. Pisin yhtämittainen jyrinä oli varmaan puolen minuutin mittainen. Rankkasateesta huolimatta on mukavaa kun asiat edistyy. Kävin moikkaamassa kaupungintalola rakennusinsinööriä. Kyselin rakennusmääräyksistä ja rajoituksista. Rajoituksia on muutama: - ei saa rakentaa kiinteää rakennusta 25m lähemmäksi nousuveden korkeinta kohtaa - rakennus ei saa olla, hänen muistinsa mukaan, 8m korkeampi - ja mahdollisen tien keskikohdasta rakennus ei saa olla 10m lähempänä jos kyseessä on kylätie. Jos kyseessä on päätie niin rakennuksen etäisyys pitää olla vähintään 25m. En ihan ymmärrä miten tuota valvotaan koska kaikki kaup

Näin sitä mennään

Patikointia Pico- tulivuorella, Azoreilla, joskus muutama vuosi sitten. Tänään lähti ensimmäinen osa maksusta. Nyt se vaan on todellista. Samaan syssyyn tuli Leeltä mielettömän hienot kuvat rantsusta ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan aikuisten oikealta tämä juttu, vaikka inhoankin tuota sanontaa. Huomenna pitää lähteä Slovakian Tatra-vuoristoon patikoimaan työkeikalle, ja aivot käyvät ylikierroksilla niin että ei pysty olemaan hetkeäkään paikallaan. Tänään teki mieli huutaa ulkona, Helsingin kaduilla kävellessä, että me ollaankin tekemässä jotakin ihan hurjaa, ette ikinä usko! Olin myös yhteydessä Suomi-Filippiini seuraan ja harmikseni totesin, että siellä olisi alkanut tänään tagalogin

1. rakennuspäivä

Tänään oli ensimmäinen rakennuspäivä. Tai ennemminkin ensimmäinen päivä tontilla jolloin oikeasti tehdään jotain eikä vain haahuilla ja ihmetellä. Olin viime viikolla kysellyt jos joku tuntisi pari reipasta kaveria joille kelpaisi työkeikka jossa siivotaan tontilta aluskasvillisuus pois. Kuten muutkin asiat täällä niin tämäkin sujui jonkun tutun tutun avulla joka sanoi tuntevansa pari reipasta kaveria. Selvä homma, kerrotko poijille että tavataan maanantaina klo 7.00 ja selitän heille tarkemmin mistä on kyse. Kaverit olivat sovitusti seiskalta paikalla, työkalut mukana. Työkaluiksi oli valikoitunut kaksi perhanan isoa machetea sekä jokin rautakankea muistuttava rautatanko. Sillä erotuksella

Lakimies ja siivoamista

Näin tänään lakimiehen, tai oikeastaan naisen, Zaran. Kertasin Kaisan aikaisemmin sopimat asiat ja sovimme miten ensi viikolla tehtävä kauppa viedään läpi. Zara oli miellyttävän selkeä sanainen ja vastasi rutinoituneesti kysymyksiini. Ilmeisesti hänen palveluitaan käytetään täällä usein tonttikauppojen yhteydessä. Huomenna aamulla tapaan ensimmäiset rakennusmiehet. Heidän kanssaan pitäisi saada sovittua tontisiivouksesta. Eli aluskasvillisuus pitäisi saada pois tieltä ja sen jälkeen rakenettua aita tontin ympärille jotta pystyisi paremmin hahmottamaan sen mittasuhteet. Nyt sakea aluskasvillusuus peittää kaiken alleen ja tontin muotoa on hyvin vaikea hahmottaa. Päädyimme aluksi tekemään bambu

Tyhjään kotiin

Tulin eilen kotiin työreissulta. Vastassa oli uusi kokemus. Lee on Siargaolla. En muista että olisin näinä vuosina tullut kotiin kertaakaan niin, että Lee ei olisi ollut siellä. Olen joskus hetkellisesti höyrähtänyt ajattelemaan, että välttämättä ei olisi hassumpaa tulla kotiin ja olla yksin hetken. Kun on tehnyt aamusta iltaan sosiaalista työtä, on takki usein aika tyhjä, ja tuntuu että haluaisi vaan olla möllöttää. No nyt tulin, ja se oli kamalaa. Miten ihanaa onkaan aina ollut se, kun Lee on tullut vastaan kentälle ja kotona on odottanut pientä tai isompaa purtavaa ja lasi viiniä. Ja ennen kaikkea maailman parasta seuraa. Koti on aina siinä kohtaa tuntunut todelliselta levon ja rauhan tyy

Vuoristomaisemia ja inspiroivia ihmisiä

Työhommat veivät Dolomiiteille ja mukava sinne on aina palata. On mahtavaa mennä töihin, kun tietää että vastassa on kertakaikkiaan ihana hotelli ja uskomaton isäntäväki. Renato ja Paola, jotka pyörittävät Hotel Dolasillaa Vigo di Fassassa ovat rohkeita ja sydämellisiä ihmisiä, heistä haluan ottaa mallia, kun oma paikkamme on valmis. Ei voi kuin ihailla melkein seitsemänkymppistä pariskuntaa, joka on on ollut 44 vuotta naimisissa ja muutama vuosi sitten tekivät hurjan investoinnin hankkiessaan hotellin ja kunnostaessaan sen aivan tuliteräksi. Meidän investointimme on pienen pieni siihen verrattuna. Kun Italian taloustilanne on se mikä on, ei käy kateeksi hotelliyrittäjää. Elokuusta odotettii

Huomenna tai sitten myöhemmin

Muutaman päivän ajan olen käynyt katselemassa kaupungintalolla tekniseninsinöörin toimiston suljettua ovea. Nyt selvisi että kyseinen herra on seminaarissa. Luulin että seminaarit kuuluvat vain suomalaisten virkamiesten erityisosaamiseen. Virkamies on takaisin työpöytänsä ääressä maanantaina joten sitä ennen ei kysellä kaupungin näkemystä rakentamiseen. Huomenna pitäisi tavata ensimmäistä kertaa ensimmäinen arkkitehti kenen kanssa sitten pitäisi jutella arkkitehti-asioita eli käydä läpi sitä miten hän näkee sen miten tontille pitäisi mökit laittaa, yksittäisen asunnon pohjan ja montako niitä pitäisi rakentaa. Toivottavasti kaverilla on myös teknistä osaamista ja osaa kertoa miten sinne saa v

Se on myyty

Uutisia Suomesta vaikka olenkin täällä. Viime viikolla saimme tarjouksen asunnostamme. Taisi olla ensimmäinen järkevä tarjous jonka Crape on saanut aikaiseksi. Ennen tätä on ollut, heidän puheidensa mukaan, pitkä jono kiinnostuneita jotka tekevät tarjousksen just kohta nyt mutta sitten katoavat jonnekkin. Yksi kaveri selvitti kaiken mahdollisen remonttien hinnoista alkaen lieden kaasuliittimen laillisuuteen mutta ei sitten tehnyt koskaan tarjousta. Sitten on ollut eräs kaveri joka työskentelee ravintolassa, en tiedä miten tämä liittyy mitenkään asiaan, joka palailee asiaan silloin tällöin ja kyselee onko asunto edelleen saatavilla. Mukana on ollut mystinen "välittäjä Janne" joka on niin kuum

Ehkä huomenna.

Saavuin perille muutamia päiviä sitten. Juuri mikään ei ole täällä muuttunut. Ja samalla oikeastaan kaikki on muuttunut. Tuntuu että lähes jokapuolella minne menee tai katsoo on käynnissä jonkinlainen rakennusprojekti. Joko rakennetaan uutta taloa tai sitten rempataan olemassa olevaa liiketilaa entistä ehommaksi. Uuden tien myötä liikenne tuntuu lisääntyneen. Mutta ei sitä vieläkään vilkkaaksi voi sanoa. Olen saanut selvitettyä muutamia asioita eteenpäin. Asioiden hoitaminen ei ole täällä vaikeaa vaan se ennemkin omanlaistaan. Jonkun pienen asian hoitamiseen joudut kontaktoimaan useita eri henkilöitä jotta saat lopulta oikean tyypin kiinni. Sitten tätä oikeaa tyyppiä yrität käydä tapaamassa

Frankissa taas vaihteeksi

Lee lähti Siargaolle tositoimiin ja itselläni alkaa nyt kova työjakso. Se alkaa Frankfurtin kentältä, mistäpä muualtakaan. Ohjelmassa on monenmointa patikkaa ja kiertomatkaa, onneksi pääsen kuitenkin ihan ensiksi Italiaan. Luonnollisesti löydän itseni jatkuvasti Frankfurtista, tämä kun on solmukohta niin monelle mannerten väliselle lennolle. Kun laskeuduimme, ajattelin koko ajan vain sitä, miltä tuntuu sinä päivänä kun kaikki tämä maailmalla ympäriinsä meuhkaaminen on ohi, ja olen matkalla Siargaolle, kotiin. Ja mikä parasta, tiedän että Lee on siellä vastassa. Tämä hetki on siis näillä näkyminen tiedossa joulukuussa. Sitä ennen on vielä rymyttävä Eurooppalaisilla vuorilla, käveltävä Kiinass

Jännittävin pätkä on edessä

​​ Nyt on matkustettu toista vuorokautta. Tavallisesti nukahdan melkein heti kun istun koneen penkkiin mutta tällä kertaa uni ei ole tullut, olen nukkunut vain reilut pari tuntia. Hassua huomata että Cebun lentokentällä tuntuu siltä kuin olisi juuri äsken ollut täällä. Eikä tämäkään tunnu niin eksoottiselta kun viimeksi tänne tullessa. Jännittävin pätkä on edessä, näyttääkö ja tuntuuko Siargao siltä kun sen toivoisi olevan? Onko tontin hankinta edelleen "maailman paras juttu"? -Lee- #lento #siargao #filippiinit #uni #jännitys

VESIPUHVELIPÄIVÄKIRJAT

© 2015 by Kaisa & Lee